EU:n oltava valmis puuttumaan Britannian polkumyyntiin
Joulun välipäivinä tehtiin pikavauhdilla kauaskantoinen ratkaisu, kun EU-maiden ministerit hyväksyivät jouluaattona saavutetun neuvottelutuloksen Euroopan unionin ja Britannian uudesta suhteesta. Päätökset pitkälti yli tuhatsivuisen sopimuksen hyväksynnästä tehtiin muutamassa päivässä, jotta brexitin jälkeisen ajan kauppa- ja yhteistyösäännöt saatiin voimaan ennen vuodenvaihteen määräaikaa.
Työntekijöiden näkökulmasta yksi brexitin keskeisimmistä kysymyksistä on se, alkaako Britannia EU-eronsa jälkeen heikentää työntekijöiden oikeuksia saadakseen kilpailuetua halvemmasta työstä. Huoli tällaisesta polkumyynnistä ei ole kaukaa haettu, koska työelämän sääntelyn purkaminen on alusta asti kuulunut vaikutusvaltaisten brexitin kannattajien tavoitteisiin. Tuoreen sopimuksen hyväksynnän jälkeen onkin jälleen uutisoitu brittihallitukselle valmistelluista muutoksista, joilla muun muassa heikennettäisiin työntekijöiden suojelua ylipitkiltä työajoilta.
Euroopan unioni oli brexit-neuvotteluissa täysin tietoinen polkumyynnin uhasta, ja sen torjuminen oli vahvasti mukana unionin neuvottelutavoitteissa. Kun sopimus nyt on valmis, on aika arvioida, kuinka vahvoja välineitä sopimus työntekijöiden suojeluun antaa. Tuoreimmat sääntelyn purkua koskevat uutiset huomioiden EU:n on myös syytä ripeästi varautua siihen, että kyseisiä välineitä tarvittaessa myös käytetään.
Parhaassa tapauksessa brexitin jälkeisessä suhteessa olisi noudatettu niin sanottua Norjan mallia, jossa Britannia olisi päässyt EU:n sisämarkkinoille ja vastineeksi sitoutunut jatkossakin seuraamaan EU-lainsäädäntöä muun muassa juuri työelämän asioissa. Tätä brittihallitus ei kuitenkaan halunnut, ja suhde jää etäisemmäksi, enemmän perinteistä vapaakauppasopimusta muistuttavaksi.
EU:n aikaisempiin kauppasopimuksiin on jo pitkään kuulunut osapuolten sitoutuminen siihen, että työntekijöiden perusoikeuksia kunnioitetaan ja kilpailuetua ei haeta työntekijöiden suojelua heikentämällä. Ongelmana on kuitenkin ollut se, ettei tällaisten lupausten rikkomiselle ole määritelty mitään sanktioita. Tässä asiassa tuore Britannia-sopimus merkitsee varovaista askelta eteenpäin.
Britannia saa jatkossa vapaasti päättää työlainsäädäntönsä tasosta, mutta ei välttämättä ilman seurauksia. Asiaan liittyvissä monimutkaisissa sitoumuksissa kiinnostavin uutuus on kirjaus, jonka mukaan EU voi väliaikaisesti heikentää Britannian kauppaetuja Euroopassa, jos brittisäännösten erot EU:n vastaaviin aiheuttavat merkittäviä vaikutuksia osapuolten väliseen kauppaan. Tällaisten tasapainottavien toimien perusteet ja suhteellisuus arvioidaan välimiesmenettelyssä.
EU:n on siis ainakin periaatteessa mahdollista puuttua työntekijöiden oikeuksia polkevaan kilpajuoksuun, jos Britannia sellaiseen ryhtyy. Yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Vaikka työntekijöiden oikeuksien heikennykset olisivat selviä, niiden kauppavaikutusten todistaminen ja vastatoimien suhteellisuuden osoittaminen voi olla vaikeaa.
EU:n ja Britannian uutta suhdetta määrittävä sopimus vaatii vielä Euroopan parlamentin hyväksynnän ja neuvoston lopullisen kuittauksen. On erittäin epätodennäköistä, että sopimusta enää avataan. Sen sijaan EU:n on nyt valmistauduttava siihen, että sopimuksen antamia mahdollisuuksia reilun kauppasuhteen ylläpitämiseksi pystytään tarvittaessa käyttämään tehokkaasti.
