EU-vaalit: Perussuomalaiset puhuvat yhtä ja tekevät toista
SAK:n edustajiston kokouksessa perjantaina 17.5. pidetyssä puolueiden EU-vaalipaneelissa perussuomalaisten Laura Huhtasaarelle huomautettiin useaan kertaan ristiriidasta perussuomalaisten sanojen ja tekojen välillä.
Kotimaassa puolue sanoo hyväksyvänsä työehtosopimusten yleissitovuuden, mutta Euroopan unionissa ääni on ollut toinen. Vuosi sitten EU:n parlamentissa äänestettiin ns. lähetettyjen direktiivin uudistamisesta. Uudistus täsmensi EU-lainsäätäjän tahtona, että toisesta jäsenvaltiosta lähetetylle työntekijälle pitää maksaa koko palkkaus työntekovaltion työehtosopimusten mukaisesti. Ammattimiehelle tai -naiselle pitää maksaa ammattilaisen palkka. Täsmennettiin sekin, että on maksettava myös työntekovaltion lomapalkka ja lomaraha. Näin torjutaan alipalkkauksen kautta tapahtuvaa kilpailun vääristymistä ja kaksia työmarkkinoita, mikä turvaa kansallistenkin työntekijöiden etuja.
Uudistus hyväksyttiin parlamentin suurella enemmistöllä, mutta perussuomaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho äänesti poliittisen ryhmänsä (Euroopan konservatiivit ja reformistit) linjan mukaisesti uudistusta vastaan. Ryhmän julkilausuttuna vastustusperusteena oli myös yritysten, ”erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten”, kilpailuaseman heikkeneminen uudistuksen myötä. Näin ryhmän ja sen myötä Halla-ahon linjana oli alipalkkauksen ja polkumyynnin linja.
Asiakirjansa ”Perussuomalainen EU-politiikka” (21.1.2019) mukaan perussuomalaiset edellyttävät työvoiman vapaan liikkuvuuden ”tiputtamista” EU:n perusvapauksien joukosta. Työntekijöiden omaehtoinen hakeutuminen toiseen jäsenvaltioon työhön on EU:ssa perusoikeus, jota tätä nykyä käyttää 15 miljoonaa ihmistä. Palvelutarjonnan vapauden perussuomalaiset pitäisivät tavoitteenaan olevassa ”isänmaiden Euroopassa” ennallaan. Tiputtamisvaatimus edellyttäisi jäsenvaltioiden yksimielistä päätöstä, mutta olettakaamme hetkeksi, että sellainen päätös syntyisi. Seuraukset olisivat vakavia.
Kun palvelutarjonnassa voidaan kiistatta lähettää toisesta jäsenvaltiosta myös pelkkää työvoimaa vaikkapa rakennussektorille, isänmaiden Eurooppa loisi työvoiman kaupittelijoille postilaatikkoyrityksineen käytännössä monopolin pelkän työvoiman liikkumisessa yli rajojen.
Tunnetusti alipalkkaus ja muut väärinkäytökset ovat yleisimpiä juuri postilaatikkoyritysten toiminnassa. EU:n parlamentti äänesti 16.4.2019 Euroopan työviranomaisen perustamisesta tähtäimenään juuri väärinkäytösten torjumisen aloittaminen myös käytännössä, koskien kaikkea rajat ylittävää työvoiman liikkumista. Jussi Halla-aho oli tuolloin Suomessa, mutta Pirkko Ruohonen-Lerner äänesti ryhmänsä mukana koko viranomaista vastaan.
Ihmisoikeudetko vain kansallisia?
SAK:n vaalipaneelissa 17.5. kuultiin Laura Huhtasaaren sanomana, että ihmisarvo on kaikilla (pakolaisillakin) sama, mutta ”ihmisoikeudet on aina sidottu tiettyyn valtioon” – ikään kuin ne olisivat vain kansallinen asia, kuten Huhtasaari tarkoitti. Ihmisoikeudet eivät tietenkään leiju kansallisvaltioista irrallaan, mutta Huhtasaaren kanta on karmeasti väärä osoittaen samalla esittäjänsä asiantuntemuksen tason. Häntä ei näytä hetkauttavan edes perustuslakimme, joka sitoo Suomen kansainvälisiin sekä EU:n perus- ja ihmisoikeuksiin.
Käytän esimerkkinä työelämän perus- ja ihmisoikeuksia.
Työelämän ihmisoikeudet saivat nykyisen perustuksensa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksessa nro 87 vuodelta 1948. Se koskee oikeutta perustaa ammattijärjestöjä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi sekä muun muassa oikeutta neuvotella työehtosopimuksia. Samat oikeudet sisältyvät Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Ammatillinen järjestäytymisvapaus sisältyy myös YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen vuodelta 1948.
EU tunnustaa ILO:n ydinsopimusten ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoittavuuden omassa perusoikeuskirjassaan. ILO:n ydinsopimuksia EU käyttää mittarina esimerkiksi EU:n ulkopuolisten maiden tullietuuksissa. EU voi myös poistaa tullietuutensa, jos ILO:n sopimuksia rikotaan. Esimerkiksi vuonna 2006 kansainvälisen ay-liikkeen kantelun vuoksi Valko-Venäjälle lähetetty tarkastuskomitea totesi ILO:n yleissopimusten loukkauksia tapahtuneen. Sen nojalla Valko-Venäjän tullietuudet evättiin EU:n ministerineuvoston päätöksellä.
Laura Huhtasaaren logiikalla myöskään työelämän ihmisoikeudet eivät voisi olla osa EU-oikeutta, joten EU:n olisi pitänyt sulkea silmät työntekijöiden ja heidän järjestöjensä ihmisoikeuksien polkemiselta Valko-Venäjällä.
