Espanjantaudista koronaan – etäopetusta yli 100 vuotta

Mitä ihmettä, etäopetustako muka yli 100-vuotta? Eikös se alkanut keväällä koronan myötä? Pandemia sen tosiaan aloitti, mutta ei korona vaan Espanjan tauti vuosina 1918–1920. 

SAK on perustamisestaan saakka kouluttanut liittojensa jäseniä. Aluksi sitä tehtiin kirjeopiston avulla. Opintokerhossa opiskelu yleistyi 1930-luvulla SAK:n ja Työväen Sivistysliiton TSL:n yhteistyöllä. Vuonna 1935 ammatillisten järjestöjen yhteydessä toimi 39 opintokerhoa ja niissä opiskeli 550 henkilöä. Seuraavana vuonna kerhoja oli jo 63. (Lähde: Valkonen: Yhdessä elämä turvalliseksi).

Kansanvalistusseuran kirjeopistoa alettiin puolestaan 1940-luvulla kutsua Etäopistoksi.  Vuonna 1944 opistossa oli oppilaita jo yli 40 000, mikä teki siitä Suomen suurimman oppilaitoksen. Vasta 2000-luvulla Helsingin yliopisto kiri ohi. 

Jo tuolloin todettiin se, miten paljon ryhmässä opiskeleminen edistää oppimista. Ryhmässä opiskelussa keskeistä on oman ja ryhmän oppimisen hahmottaminen. Päättely on osa oppimisprosessia ja se vaikuttaa siihen, että oppii analysoimaan ja pikkuhiljaa kehittämäänkin asioita. 

Tällaiseen etänä opiskeluun kuuluu olennaisesti kannustus ja tuki, jota antaa opettaja, ohjaaja tai tuutori. Parhaimmillaan opetus saavuttaa ison määrän opinhaluisia ja näin myös aremmat sekä ujommat opiskelijat saavat yhtäläiset mahdollisuudet oppia.

Miten hyvin etäopetus on toteutunut koronan aikana?

Koulunkäyntiä ja opiskelua koskevat poikkeusjärjestelyt tulivat Suomessa voimaan 18. maaliskuuta. Peruskouluissa siirryttiin käytännössä muutaman päivän varoitusajalla etäopiskeluun. Helsingin ja Tampereen yliopistojen tekemän tutkimuksen mukaan kevään poikkeusolot haastoivat niin oppilaita ja heidän huoltajiaan kuin koulujen henkilökuntaa monin eri tavoin.

Suurimmassa osassa kouluja opetus pyrittiin järjestämään edes osittain lukujärjestyksen mukaisesti ja niin, että opettaja oli säännöllisesti oppilaiden tavoitettavissa, mutta jopa viidennes yläkoululaisista kertoo, ettei videovälitteistä opetusta järjestetty äidinkielessä, matematiikassa ja A1-kielessä lainkaan. Toisilla tärkein kontakti opettajaan oli vain Wilmassa lähetetty tehtävälista, kun taas toiset saivat opettajaansa yhteyden säännöllisesti ja helposti.

Huonoa kevään etäopetuksessa oli se, että koulutuksellinen tasa-arvo ei välttämättä toteutunut.  Huolestuttavaa on myös, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki toteutui rehtoreiden, opettajien ja vanhempien mukaan normaalitilannetta heikommin. 

Koulujen välillä oli myös suuria eroja siinä, miten ne pystyivät tarjoamaan oppilailleen opiskelussa tarvittavat digitaaliset laitteet. Noin kolmannes vanhemmista kertoo perheenjäsenten vuorotelleen perheen omien laitteiden käytössä, jos samaan aikaan oli koululainen ja etätyöntekijä.

Vanhemmat kokivat myös, että lapsen koulunkäynnin poikkeusolot ja siihen liittyvät järjestelyt olivat lisänneet heidän stressiään. Oman työn ja omien velvollisuuksien sekä lasten koulunkäynnin yhteensovittaminen koettiin haastavaksi. Erityisesti näin kokivat alakoululaisten vanhemmat. Koettiin myös, että päivittäin kului enemmän aikaa lapsen koulunkäynnin tukemiseen kuin normaalitilanteessa sekä alakoululaisten että yläkoululaisten kohdalla.  

Paha, hyvä pandemia

Koronapandemia laittoi siis koululaiset ja muutkin opiskelijat opiskelemaan etänä. Etätyöskentely vaati kaikilta hieman enemmän ja hankalaa oli myös, jos välineet kuten läppärit ja nettiyhteydet olivat huonot ja hitaat. Tulosta ei myöskään parantanut, jos nuorella tai lapsella ei ollut opiskeluintoa eikä perheestä löytynyt tukea tai aikaa lapsen auttamiseen.

Hyviäkin puolia etäopiskelu on kuitenkin tuonut tullessaan. Ajatellaan esimerkiksi yhtä ehkä kaikkein hankalinta kouluelämän ongelmaa kautta aikojen eli koulukoulukiusaamista. Etäopiskelu on saattanut katkaista kiusaamiskierteen. Koulukiusattu on voinut keskittyä paremmin opiskeluun ja pystynyt kokoamaan itseään sekä huomaamaan miten hyvä on, kun saa vapaasti keskittyä koulunkäyntiin tarvitsematta pelätä mitään tai ketään. Mutta valitettavasti myös somekiusaamista on olemassa.

Nyt kannattaisi kuitenkin miettiä, mitä hyviä käytäntöjä etäopiskelusta voisi jättää arkeen, kun palataan uuteen normaaliin. Säästöäkin on varmasti syntynyt, sekä ympäristön kannalta että taloudellisesti, kun on liikuttu vähemmän.

Etäopetus ei välttämättä rajoitu pelkkään kouluun 

Tietoa tulee koko ajan valtavat määrät sosiaalisen median kautta eli lapsia eivät enää kasvata vain vanhemmat, isovanhemmat, opettajat ja valmentajat kuten ennen someaikaa. Kasvattajia on nyt valtavasti verrattuna aikaisempaan somen välittämän tietotulvan vuoksi. Vanhemmat eivät myöskään pysty kontrolloimaan tai hallitsemaan tiedon määrää, totesi tulevaisuustutkija Perttu Pölönen Opetushallituksen järjestämässä Etäopetuksen 100-vuotisseminaarissa.

Toisaalta taas jatkuva oppiminen tulee luontevaksi osaksi arkea ja somesta voi hyötyä kaikenlaisessa opiskelussa oli kyse sitten itseä kiinnostavien asioiden opettelusta harrastusmielessä, koulussa tapahtuvasta oppimisesta tai verkkokurssille osallistumisesta. Oppimisessakin eletään siis uutta aikaa.