Elinkeinoelämä hylkäsi Ruotsin mallin –nyt työlainsäädännön mittapuuna on Yhdysvallat
Työntekijöiden suojelun periaate on koko työlainsäädännön perustavaa laatua oleva lähtökohta. Työsopimussuhteessa työntekijä on lähes aina heikompi osapuoli. Vain harvoissa tapauksissa työntekijän työmarkkina-asema on niin vahva, että voidaan puhua tasavertaisesta sopimusosapuolesta työnantajan kanssa.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkaisi tammikuun alussa ”selvityksen”, jossa jaotellaan useamman hallituskauden aikana tehtyjä työlainsäädännön muutoksia työntekijämyönteisiksi, työnantajamyönteisiksi ja neutraaleiksi. Vaikka selvityksessä on pyritty EK:n mukaan objektiivisuuteen, antaa se aihetta useisiin reunahuomautuksiin.
Suurin osa selvityksessä listatuista työntekijämyönteisistä lainsäädäntöuudistuksista perustuu jäsenvaltioita velvoittavan EU-lainsäädännön (direktiivien) kansalliseen täytäntöönpanoon. Ne ovat Euroopan unionin jäsenvaltioiden saavuttamia kompromisseja lainsäädännön kehittämiseksi, joten kovin korkealle työntekijöiden suojan taso ei tätä kautta ole noussut. Kun ottaa huomioon EU-lainsäädännön varsin maltillisen tason ja Suomen työnantajien vaatiman ja hallitusten omaksuman ”minimitäytäntöönpanon” periaatteen, ei EU:n kautta ole saatu työntekijöiden suojaan kovinkaan kehuttavia parannuksia. Esimerkiksi työehtodirektiivi ja vuokratyödirektiivi pantiin Suomessa täytäntöön rimaa hipoen tai jopa se alittaen.
On myös syytä muistuttaa, että varhaisempi työlainsäädäntö perustuu työmarkkinaosapuolten kokonaisratkaisuihin, joissa palkkojen lisäksi sovittiin lainsäädännön kehittämisen suuntaviivoista. Esimerkiksi EK:n selvityksessä mukana olevasta muutosturvasta sovittiin vuonna 2004 tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä.
Työlainsäädäntöuudistuksen leimaaminen työntekijämyönteiseksi on ylipäätään kyseenalaista. Käytännössä lainvalmistelussa työnantajien intressit on otettu aikaisemminkin hyvin huomioon. Esimerkiksi työnantajien hallinnollisen taakan keventäminen tai sen välttäminen on näyttäytynyt lähes työntekijän suojelun veroisena lainvalmistelua ohjaavana periaatteena.
EK:n selvitys koskee vain työ- ja elinkeinoministeriön toimivallassa olevaa työlainsäädäntöä. Yhden ministeriön alaisen lainsäädännön listaaminen antaa kuitenkin vääristyneen kuvan suomalaisen työelämän sääntelyjärjestelmästä. Tarkastelussa pitäisi ottaa huomioon laajasti eri ministeriöiden hallinnonalaan kuuluvaa, työntekijöiden asemaan vaikuttavaa lainsäädäntöä. Tämä koskee erityisesti sosiaaliturvaa, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja työsuojelua, jotka kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön sekä oikeusministeriön hallinnonalaan. Lisäksi työelämän sääntelyssä on suuri merkitys työmarkkinaosapuolten välisillä työehtosopimuksilla, joilla voidaan poiketa osasta lainsäädäntöä myös työntekijöiden laintasoista suojaa heikommin.
Harmillisesti EK ei mainitse Juha Sipilän hallituksen aikana tehtyä kilpailukykysopimusta (kiky), joka siirsi sosiaalivakuutusmaksuja miljarditolkulla työnantajilta työntekijöiden harteille. Sopimuksen taustalla olivat Sipilän hallituksen uhkaukset pakkolaeista ja sosiaaliturvaleikkauksista. Työnantajapuolelle kiky tarkoitti merkittäviä säästöjä.
Nyt elinkeinoelämä odottaa Orpon-Purran hallituksen vievän läpi hallitusohjelmaan kirjatut työnantajien tavoitteet. Työntekijöiden turvaa heikennetään radikaalisti ja se taantuu vuosikymmeniä sitten vallinneelle tasolle.
Elinkeinoelämälle ei enää näytä riittävän selektiivinen Ruotsin malli. Myös Euroopan unioni saa osansa kritiikistä työelämän sääntelyn osalta. EK:n johtaja Ilkka Oksala viittasi puheenvuorossaan MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa Yhdysvaltojen kilpailukykyyn ja vaati asenteiden muutosta. Voi perustellusti kysyä, haluavatko työnantajat hakea työelämän sääntelyn mittapuun Yhdysvalloista. Halutaanko kilpailukyky hakea työntekijöiden turvan kustannuksella? Halutaanko suomalainen työelämä ja hyvinvointivaltio romuttaa? Halutaanko eriarvoistumisen mukanaan tuomat sosiaaliset ongelmat myös meille?
SAK on toistuvasti esittänyt hallitukselle halukkuutensa neuvotella työelämän kehittämisestä. Toistaiseksi neuvotteluhalukkuus on hallituksen osalta ollut kovin vaatimatonta.
