Digitalisaatio kaikkien kaveriksi, mutta ei isännäksi tai emännäksi
Digitaalisten ”härpäkkeiden” käyttäminen on nykyään arkista. Monet eivät edes tiedä millaista elämä oli ennen älypuhelimia, somea ja ylipäätään nettiä.
Katsoin viime viikonloppuna 22-vuotiaan poikani kanssa jouluista (muttei joulurauhaista) Die Hard 2 -elokuvaa vuodelta 1990 ja hän ihmetteli ihmisten muodostamia jonoja seinälle kiinnitettyihin puhelimiin lentokentällä, monien muiden sen aikaisten asioiden lisäksi. Faksi edusti sen ajan hupputeknologiaa digimielessä. Elämä oli aika erilaista 30 vuotta sitten, vaikka ihmisten toiveet ja tarpeet aika samanlaisia.
Tänä päivänä suunnilleen 90 prosenttia työssäkäyvistä käyttää jotakin digitekniikkaa työssään Suomessa, kaikkein tyypillisimmin älypuhelinta. Tästä voisi tehdä nopean päätelmän, että digi-Suomi on kuin Nokia parikymmentä vuotta sitten: maailman johtava teknologiajättiläinen. Arki on kuitenkin paljon kirjavampi ja myös huolestuttavampi. Kaikki eivät ole digimurroksen voittajia.
Työterveyslaitoksen tuoreesta tutkimuksesta ilmenee, että työntekijäammateissa työskentelevistä joka viides on digitekniikan ”käyttökuilussa”. Se tarkoittaa, että työ ei tarjoa heille mahdollisuuksia kehittyä digiosaajina digitaalisuuden koko ajan edetessä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivät he voisi vapaa-aikanaan hyödyntää erilaisia digitaalisia välineitä ja niihin pohjautuvia palveluita. Työssä heidän digitaitonsa eivät kuitenkaan kehity, eivätkä he voi suoraan työssä edistää omaa työmarkkinakelpoisuuttaan digitalisaatiota ja digiosaamistaan hyödyntämällä. Toimihenkilötehtävissä tällaisessa tilanteessa on harvempi kuin yksi sadasta. Työelämä on hyvin erilaista eri henkilöstöryhmillä tässä mielessä.
Tyypillinen digitekniikan käyttökuilussa oleva on työntekijäasemassa oleva nuori tai iäkäs mies, jolla on enintään keskiasteen koulutus ja joka työskentelee yksityisen työnantajan palveluksessa suorittavan työn ammatissa.
Puolet työssäkäyvistä on päässyt digiteknologiaan sisälle toivotulla tavalla. He osaavat ja saavat siitä kaiken tarvittavan hyödyn. On hienoa, että heidän kohdallaan digiteknologia on kokonaisuudessaan todella positiivinen asia. Lasi on kuitenkin samalla puoliksi tyhjä. Toisella puoliskolla on ainakin jotain ongelmia tai osaamisrajoitteita digiteknologian täysimääräisessä hyödyntämisessä.
Kuluneen syksyn iso työelämäteema on ollut sellaisten keinojen etsiminen, joilla ikääntyneet voisivat pysyä työelämässä ja jopa pidentää työuriaan. Tämänkin tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ikääntyvien osalta haasteet vaikuttavat nuorempia suuremmilta niin ammatillisen kehityksen kuin digitaitojen kehittämisen näkökulmista. Heillä on usein pitkä työura suhteellisen matalasti palkatussa, vähän koulutusta vaativassa suorittavassa työssä. Tästä on todella vaikea siirtyä urakehityksen kautta tehtäviin, joissa digitaalisten välineiden ja sovellusten hyödyntämisellä työssä on merkittävämpi asema. Tie on useimmiten tukossa ja samalla kun työelämä ja koko muukin elämä siirtyy entistä enemmän digiosaamista vaativaksi, ihmisen syrjäytymisen riski kasvaa.
Digimurros on suuri mahdollisuus ja samalla suuri uhka. Lohdullista on se, ettei ole mitään painovoiman kaltaista luonnonlakia, jonka myötä osa ihmisistä on tuomittu työelämän ja yhteiskunnan reunalle tai katsomoon, kun toiset nauttivat kaikista tarjotuista mahdollisuuksista. Asioihin voi ja niihin pitää vaikuttaa.
Sen takia Suomessa on nyt käynnissä uusi TYÖ2030-ohjelma, jonka avulla autetaan työpaikkoja muokkaamaan toimintojaan niin, että työ olisi kaikille työpaikan ihmisille laadullisesti hyvää. Se tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että asiat ja tekemiset työpaikoilla järjestetään siten, että ihmisten motivaatio ja mahdollisuudet onnistua työssään olisivat korkealla tasolla. Tähän liittyy usein myös digitekniikan järkevä, työntekijää palveleva ja tehokas hyödyntäminen. Siitä seuraa korkea työn tuottavuus, joka mahdollistaa tai ainakin edesauttaa työpaikan säilymistä ja työpaikalle paremman palkanmaksuvaran myös tulevaisuudessa.
Muutosprosessin onnistuessa työ tulee entistä kiinnostavammaksi ja siten vetovoimaisemmaksi. Silloin digi on työntekijän hyvä kaveri, mutta ei isäntä tai emäntä.
Hyvää ja levollista joulua. Koitetaan myös pitää jonkin verran digipaastoa jouluähkyn vastapainoksi.
