Ay-liike ei tee perustyöstään numeroa
Vuoden 2020 alussa tehdyt suunnitelmat etenivät hyvää vauhtia. Oli työmarkkinakierrosta, työryhmiä työllisyyden parantamiseksi sekä muuta sopimista ja huolehtimista – samantyyppisiä asioita, joita olemme tehneet työntekijöiden ja heidän perheidensä puolesta jo vuosikymmeniä.
Sitten tuli koronakriisi, joka yllätti kaikki. Kukaan ei voinut ymmärtää vielä helmikuussa, millaisissa tunnelmissa vappua vietetään. Tänään emme tiedä, millainen juhannus meillä on edessämme. Loppuvuodesta uskaltaa hädin tuskin edes puhua.
Suomalainen sisu, järjestelmällisyys ja sivistystaso näyttivät voimansa. Koulut organisoivat hetkessä opetuksen verkko- ja etäympäristöön, ravintolat ryhtyivät kehittämään take away -palveluitaan, ja kansalaisten keskinäinen tukiverkosto sai aivan uudenlaisia ulottuvuuksia.
Myös suomalainen työmarkkinajärjestelmä näytti jälleen voimansa. Ay-liike tuki hallitusta ristiaallokossa ja neuvotteli yhdessä työnantajapuolen kanssa heti kriisin alkumetreillä mittavan työmarkkinoiden toimintaa ja työntekijöiden toimeentulon saantia helpottavan paketin.
Ay-liikkeellä on kuitenkin laajempi vastuu. Kriisin puhjettua SAK:n hallitus mietti eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia konkreettiseen ja välittömään tukeen. Olisiko löydettävissä keinoja, joilla tukea taloudelliseen ahdinkoon ajautuvia jäseniä? Miten voisimme auttaa eristykseen joutuneita riskiryhmään kuuluvia? Miten saisimme yhteyden heihin, joilla on vaikeaa? Ja luonnollisesti ammattiliitoissa ja työttömyyskassoissa uudelleenorganisoitiin töitä ja tehtäviä samanaikaisesti, jotta jäsenpalvelu ja korvaushakemusten käsittely toimii mahdollisimman joustavasti ja nopeasti. Jatkuvia neuvotteluja esimerkiksi työttömyysturvalainsäädännön ja tukijärjestelmien yksinkertaistamisesta unohtamatta.
SAK:n alueellinen toimintaorganisaatio selvitti nopealla aikataululla, millaisia ruoankuljetuspalveluita alueilla oli toiminnassa. Valitettavasti laajeneva epidemia sulki yksi kerrallaan myös erilaiset ruoanjakeluketjut tartuntavaaran vuoksi. Samanaikaisesti rakennettiinkin järjestelmää, joka olisi mahdollistanut ostokorttien jakamisen ammattiliittojen jäsenille. Valitettavasti tässä vastaan tuli verottajan tulkinta tuen veronalaisuudesta, joten suunnitelmaa ei voitu toteuttaa.
Hallituksen keskustelun ja tilannearvion pohjalta päädyttiin siihen, että SAK:n alueorganisaatio otti yhteyttä sairaanhoitopiireihin ja selvitti, missä heillä on suurin avun tarve. Tämän selvitystyön pohjalta päädyttiin osoittamaan tuki 12 sairaanhoitopiirille joko laitehankintoihin tai suojavarusteisiin avustuksen saajan harkinnan ja toiveen mukaisesti.
Suojavarustehankinnoissa on useasti kyse myös SAK:laisen jäsenistön työsuojelusta. SAK:n ja sen liittojen tuen lisäksi useat paikallisjärjestöt ja ammattiosastot ovat tehneet lahjoituksia paikallisten avustusorganisaatioiden kautta. SAK on myös mukana muun muassa Työluuri-palvelussa, joka antaa vertaistukea ja ensivaiheen apua maksutta.
Toisin kuin toimittaja Eeva Lehtimäki väittää, ay-liike ei luuraa piilossa, vaan tekee sekä perustyötään jäsenten toimeentulon turvaamiseksi että tukee kriisin keskellä ahdinkoon ajautuneita kansalaisia monin eri tavoin. Meidän tapanamme ei vain ole tehdä työstämme isoa numeroa.
Tasavallan presidentin ja pääministerin sanoin – tästäkin pirulaisesta selvitään, yhdessä.
