Asumisen tukeminen – katon alle vai taivasalle?
Hallitusneuvotteluissa on noussut esiin sosiaaliturvan leikkaaminen muodossa tai toisessa. Käynnissä olevassa keskustelussa painotetaan joko työllisyyden edistämistä tai kannustinloukkujen purkamista. Valitettavan usein keskustelun sävy on tuen tarvitsijoita syyllistävä. Sosiaaliturvassa ei kuitenkin ole kyse ihmisen halusta tai valinnasta, vaan välttämättömästä toimeentulosta.
Yleisen asumistuen tarkoituksena on alentaa pienituloisten asumismenoja ja turvata kohtuullinen asumistaso. Asumistuella on suuri merkitys monille perheille ja asuminen on itsessään tärkeä lähtökohta työssäkäynnille. Asumistuen saaminen mahdollistaa monelle työntekijälle asumisen työpaikkojen lähettyvillä ja tukee työn perässä liikkumista. Yleistä asumistukea saa noin 382 000 ruokakuntaa, joka kertoo tuen tarpeesta.
Erityisesti kasvukeskuksista on vaikea löytää kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. Kyse ei siis ole siitä, että asumistukea saavat olisivat valinneet tai edes voisivat valita parhaimmat asunnot. Asumistuen kuntakohtaiset asumismenojen enimmäistasot ovat markkinavuokriin verrattuna matalia ja todelliset asumismenot ylittyvät noin 80 prosentilla tuen saajista. Asumistuki ei näin kata tosiasiallisia asumisen kustannuksia, vaan tuki on jo nyt noin puolet todellisista vuokrista. Jos asumistukea päädytään leikkaamaan, tarkoittaisi se myös pienipalkkaisten työntekijöiden ajamista asumaan yhä kauemmas kasvukeskuksista ja työpaikoista.
Asumistuen leikkaaminen kohdistuisi erityisesti pienituloisiin ihmisiin. Tuen saajista valtaosa ei saa lainkaan ansiotuloja ja työssäkäyvien tulot ovat keskimäärin hieman alle 1800 euroa. Noin kaksi kolmasosaa joutuu turvautumaan asumistuen lisäksi myös työttömyysetuuteen tai toimeentulotukeen. Heistä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa saavilla keskimääräinen tulo oli noin 1 200 euroa kuukaudessa.
Kun tulot menevät monilla jo muutoinkin kädestä suuhun elämiseen, toimeentuloturvan heikentäminen lisäisi elämisen epävarmuutta. Asumistuen leikkaaminen johtaisi yhä useammalla tarpeeseen täydentää selviytymistä arjen menoista toimeentulotuen kautta. Toimeentulotuki paikkaa heikkoa asumistuen tasoa ja yhteiskunnalle haettu säästö tarkoittaisikin osin kustannusten siirtymistä etuudelta toiselle.
Työssäkäyvien asumistuen tarvetta lisää matalat palkat sekä kasvanut osa-aikatöiden määrä. Osa-aikatyötä tekee lähes 400 000 henkeä eli 18 prosenttia palkansaajista. Heistä suurin osa työskentelee palvelualoilla tai sotesektorilla. Ongelmaksi näillä aloilla muodostuu vastentahtoinen osa-aikatyö, sillä kokoaikatyötä ei ole kaikille tarjolla.
SAK on korostanut, että sosiaaliturvan heikentäminen ei ainakaan kannusta työllistymään. Asumistuen leikkaamisen sijaan tarjolla pitäisi olla nykyistä enemmän kunnollisia kokoaikatöitä, halvempia asuntoja ja todellisia mahdollisuuksia liikkumiseen työn perässä.
Asumistukea tulee arvioida ja kehittää. Kehittäminen ei kuitenkaan saa olla synonyymi leikkaamiselle ja säästämiselle. Asumistuki on tärkeä tukimuoto nimenomaisesti työnteon ja työn perässä muuttamisen mahdollistajana.
Blogin ovat kirjoittaneet SAK:n sosiaaliasioiden päällikkö Pirjo Väänänen ja ekonomisti Tytti Naukkarinen.
