Anna äänesi muutokselle
Laaja joukko äänestäjiä odottaa muutosta nykyiseen työelämä- ja talouspolitiikkaan. Vaaleissa ratkaistaan, jatketaanko politiikkaa, jossa työntekijän suojelu on vaihtunut yrittäjien ja työnantajien suojeluksi, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen valta- ja elinkeinopolitiikaksi sekä sosiaalinen suojelu kuviteltujen taloudellisten kannustinloukkujen purkamiseksi.
Työntekijät ja työttömät ovat tunteneet tämän politiikan nahoissaan ja lompakoissaan selvästi. Lomarahaleikkaukset, ilman korvausta tehty työajan pidentäminen, työttömyysturvan leikkaaminen ja aktiivimalli, irtisanomissuojan heikentäminen, takaisinottovelvoitteen lyhentäminen ja indeksijäädytykset ovat esimerkkejä kuluneen vaalikauden saldosta.
Mutta keväällä äänestäjät päättävät, kenestä tulee uusi pääministeri ja mitkä puolueet muodostavat uuden hallituksen.
Ammattiyhdistysliikkeellä on ollut vaikutusvaltaa harjoitettuun hallitus- ja yhteiskuntapolitiikkaan keskitettyjen tulosopimusten kautta. Niissä on sovittu paitsi palkankorotuksista ja työsuhteen ehtojen muutoksista myös linjattu ansiosidonnaista sosiaaliturvaa ja verotusta sekä edistetty esimerkiksi työelämän laatua. Tulevalla hallituskaudella näin ei tapahdu johtuen Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n vetäytymisestä keskitetyistä sopimuksista.
Näin ollen hallituksen harjoittamalla politiikalla on aikaisempaa enemmän merkitystä. Siksi on tärkeää, että tuleva hallitus ymmärtää ja osaa työmarkkina-asiat sekä kunnioittaa kolmikantaa.
Porvaripuolueilla on ilmeinen halu jatkaa hallitustyötä keskenään. Hankkeet muun muassa sosiaaliturvan heikentämiseksi ja työmarkkinoiden joustavoittamiseksi ovat vielä kesken. Porvariprojektin jatkuminen tietäisi kuitenkin vaikeita aikoja, esimakua on saatu aktiivimalli- ja irtisanomislakikiistoissa.
Ay-liikkeelle ja monelle työntekijälle tulevien vaalien tärkeimmät teemat liittyvät työelämään, toimeentuloon, sosiaaliturvaan ja hyvinvointipalveluihin. Työllisyysastetta haluavat kaikki nostaa, ja työllisyyden paraneminen on ilman muuta tavoiteltava asia. Sipilän hallituksen tavoite 72 prosentin työllisyysasteesta toteutui osittain hyvän taloussuhdanteen, osittain työikäisen väestön supistumisen ja osittain kilpailukykysopimuksen vuoksi.
Ministeriöiden kansliapäälliköiden tulevaisuuskatsauksessa todettiin työllisyysasteen nostamisen vaativan toimia, joita ei osata vielä edes kuvitella. Kuvitelluista keinoista on esille nostettu ainakin yleissitovuuden poistaminen, työntekijöiden suojan, työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan heikentäminen. On kuitenkin kysyttävä, onko työllisyysaste itseisarvo vai onko arvoa myös työntekijöiden oikeuksilla, toimeentulolla ja yhteiskunnallisella eheydellä.
SAK:laiset duunarit eivät valitettavasti ole aktiivisimpia äänestäjiä. Siksi heidän asiansa, toiveensa ja tavoitteensa eivät parhaalla mahdollisella tavalla välity politiikan sisältöön. Ja koska hallituksella on aikaisempaa enemmän valtaa myös työmarkkina-asioihin, olisi suotavaa antaa äänensä ehdokkaille, jotka ymmärtävät ay-liikkeen ja palkansaajien asioita.
Eduskuntavaaleissa valitaan aina 200 kansanedustajaa riippumatta äänestysprosentista. Jos sinä et äänestä, muut äänestäjät saavat äänensä paremmin kuuluviin. Huhtikuussa on syytä käyttää ääntään sopimusyhteiskunnan ja työn tekijöiden puolesta. Ääni kannattaa käyttää jo nyt – vuoden 2023 vaaleihin sitä ei kannata säästää.
Kirjoitus on julkaistu 27. maaliskuuta AKT-lehdessä
