Alustataloutta ei pidä mystifioida
Katselen tässä ikkunastani Hakaniementoria ja kauppahallia. Ennen oli torin kulmalla myös tavaratalo, nyt lähimmät tavaratalot löytyvät keskustasta.
Näin ulkoapäin katsottuna on mahdotonta tietää, ovatko torimyyjät työsuhteessa vai yrittäjiä tai käydäänkö jonkun rakennuksen sisällä kauppaa työntekijöiden vai yrittäjien voimin. Olosuhteita pitää tutkia tarkemmin – kenellekään ei tule edes mieleen sanoa, että tuon näköisessä rakennuksessa työtä ei voi tehdä työntekijäasemassa.
Saman pitäisi koskea myös alustataloutta. Usein törmää kuitenkin näkemyksiin, että työn tekeminen sähköisen alustan kautta tai välityksellä merkitsee automaattisesti sitä, että mikään taho ei ole työnantaja. Alusta on kuitenkin lähtökohtaisesti markkinapaikka, kuten tori tai tavaratalo. Eri alustoilla on erilaiset toimintatavat ja säännöt siitä, miten ja millaisissa olosuhteissa työtä välitetään ja tehdään. Siten niiden kautta työtäkin voidaan tehdä erilaisessa asemassa: työntekijänä, itsensä työllistävänä tai muuna yrittäjänä.
Työn tekijän aseman sekä työtä välittävän tai teettävän alustan oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta on olennaista, täyttyvätkö työsuhteen tunnusmerkit. Se ratkaisee, onko alustalla työ- ja sosiaaliturvalainsäädännössä säädetyt työnantajan velvollisuudet.
Työsuhteen tunnusmerkkejä tulee tarkastella kokonaisuutena. Sopimuksella ei voi pätevästi sopia siitä, ettei työlainsäädäntöä sovelleta, jos tunnusmerkit muutoin täyttyvät. Siten esimerkiksi se, että sovitaan maksettavan työkorvausta eikä palkkaa, ei sellaisenaan oikeuta jättämään työnantajan velvollisuuksia täyttämättä.
Alustataloutta koskevaa oikeuskäytäntöä ei vielä Suomessa ole. Muualta Euroopasta tulleiden tapausten perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että myös monet Suomessa toimivat alustatalouden yritykset toimivat siten, että työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät.
Alustatalouden osalta on selvitettävä konkreettisemmin olosuhteita, joissa työtä tehdään. On myös tärkeää tarkastella sitä, turvaako nykyinen lainsäädäntö riittävästi alustataloudessa työskentelevien asemaa. Meidän pitää arvioida, soveltuuko työsuhteen määrittely nykyaikaan ja eritoten tulevaisuuden työhön. On myös arvioitava, riittääkö mahdollinen tuleva oikeuskäytäntö tilanteen päivittämiseksi vai tarvitaanko lainsäädäntöön muutoksia.
Monet tekijät, joita on pidetty tärkeinä työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa, eivät välttämättä nykypäivänä ole täysin relevantteja. Esimerkiksi mahdollisuus tehdä töitä eri toimeksiantajille näyttäytyy nykyään eri valossa kuin vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten. Työn silppuuntumisesta johtuen mahdollisuudet kieltäytyä työvuoroista tai tehdä työtä eri toimeksiantajille koskevat ennemminkin sitä, voiko työstä saatavalla korvauksella ansaita elantonsa kuin sitä, onko kyseessä työsuhde vai ei. Työsuhteen olemassaoloa arvioitaessa tärkeintä onkin pohtia, onko työntekijä epäitsenäisessä ja alisteisessa asemassa suhteessa toimeksiantajaan.
Järjestelmän toimivuuden ja työntekijöiden suojan kannalta on hankalaa, että käytännössä verottaja on se taho, joka ottaa kantaa työntekijän asemaan. Koska verolainsäädännön määritelmä työntekijästä ei vastaa työ- ja sosiaalilainsäädäntöä, tämä johtaa vääriin tulkintoihin ja käsityksiin ja heikentää siten työntekijöiden asemaa. Onkin syytä miettiä, pitäisikö työsuhteen tunnusmerkkien arvioinnissa antaa suurempi rooli esimerkiksi työneuvostolle, joka nyt antaa lausuntoja muun muassa työaikaa, vuosilomaa ja työturvallisuutta koskevien lakien soveltamisesta ja tulkinnasta.
Katseeni kohdistuu jälleen Hakaniemen torille ja sen laidalla pyöräilevään ruokalähettiin. Jos hän nyt tuossa loskassa kaatuu ja loukkaa itsensä tai pyörä hajoaa, niin onko hänellä oikeutta mennä työterveyshuoltoon ja kuka pyörän korvaa? Pidän peukkuja, että niin ei käy.
Annika Rönni-Sällinen
SAK:n työehto-osaston johtaja
@RonniSallinen
Alustatalous on SAK:n Mahdollisuuksien aika -hankkeen toinen teema vuonna 2017. Kaikki teemaa koskevat aineistot löytyvät Mahdollisuuksien aika -kampanjasivulta.
