Ai, teidän Eijasta tuli vain tarjoilija
”Ilmianna heti hyvä putkari ja sähkäri, keittiöremppa menossa!”
”Tarvitaan timpuri – kesämökin terassi pitää uusia heinäkuun aikana.”
”Apua – catering tukossa, mistä kakut juhliimme?”
Nämä ovat eri sosiaalisen median kanavista eteeni tulleita pyyntöjä tältä keväältä. Mutta mitä kirjoittaa samaan aikaan media? Parhaiden lukioiden listaus, huippuarvosanoin valmistuneiden listauksia ja laudaturrohmujen haastatteluja.
Kunnia heille ja lämpimät onnittelut.
Helsingin Sanomat oli päättänyt jalkautua ilmeisesti tasapuolisuuden nimissä myös ammattioppilaitoksen valmistujaisiin. Jutussa tunnelmoiden kerrotaan, kuinka buutsin kenkä naputtaa hermostuneesti lattiaa ja kaveri vain odottaa, kuinka pääsisi taas prätkällä päristelemään. Pukukoodikin on juhlaväeltä pääsääntöisesti hukassa: juhliin on tultu työvaatteissa tai kirppismekossa. Joku on sentään ostanut uudet lenkkarit ja toisella on uudet korvikset. Ja kaiken kukkuraksi: juhlakansa ei edes suvivirttä arvosta, vaan katse harhailee pitkin seiniä.
Normaalia nuorten kärsimättömyyttä kirmata vapaalle, mutta olisiko ylioppilasjuhlista kirjoitettu näin? Miksi ja mistä kumpuaa toimittajien asenne pitää ammattiin valmistuneita toisen luokan osaajina, vaikka yhteiskunta ympärillä on jo aikoja sitten todennut tarvitsevansa kipeästi näitä tekemisen ammattilaisia? Kun itse valmistuin vuonna 1993 tarjoilijaksi, eräs naapurintäti totesi ”ai, teidän Eijasta tuli vain tarjoilija”. Se sattui ja sattuu edelleen. Ei itseni, vaan kaikkien ammattilaisten puolesta. En usko, että samaa sanottaisiin enää tänä päivänä, mutta jotain asenteissa on vielä pielessä.
Kun astuin vuonna 1990 opiskelijajärjestö SAKKI ry:n leipiin, oli asenteena, että ylioppilaat ja ammattikoululaiset ovat eri kerrosten väkeä. SAKKIn yksi keskeinen arvo ja tavoite olikin jo tuolloin ammatillisen koulutuksen arvostuksen nostaminen. Paljon on tapahtunut ja tuolla polulla on otettu askeleita oikeaan suuntaan, esimerkiksi jatko-opintokelpoisuuden saralla. Mutta jälleen maamme suurimman päivälehden artikkeli osoittaa, että tehtävää vielä riittää.
Ja näille some-huhuilijoille toivotan pitkää pinnaa. Keittiöremppa saattaa vähän venyä, kesämökin terassin kimppuun voidaan ehtiä aikaisintaan ensi kesänä ja kakkuja joutuu vääntämään itse. Ammattilaiset kun viedään käsistä.
Onnea matkaan huippuammattilaiset ja kiitos, kun pidätte maamme pyörät pyörimässä!
