Viisi väitettä nollasopimuksista

– Mikään ei sinänsä kiellä nollatyösopimuksia. Maalaisjärki kuitenkin sanoo, ettei työaika voi olla nolla. Jos työntekijä ja työnantaja ovat sopineet asiasta yhdessä, asia on kunnossa. Siitä ei kuitenkaan voi päättää yksipuolisesti. Nollatyösopimuksissa työntekijän viikkotuntimäärä on sovittu nollan ja esimerkiksi 40 tunnin välillä, eikä työnantajalla ole silloin velvollisuutta tarjota tunteja nollaa enempää. Raamisopimuksessa on sovittu, että nollatyösopimuksista tehdään tämän vuoden loppuun mennessä ainakin selvitys.

Nollatyösopimukset yleistyvät

– Pitää paikkansa. Nollatyösopimukset ovat yleistyneet joka alalla ja liittojen yhteydenotot niistä ovat lisääntyneet. Nollatyösopimuksen avulla työnantaja voi kiertää velvollisuuksiaan ja pienentää sitä kautta henkilöstökuluja sekä siirtää yrittäjävastuuta työntekijälle.

Nollasopimuslainen ei voi tehdä työtä muille työnantajille

– Yleensä voi. Nollatyösopimuksia on enemmän suorittavan tason henkilöstöllä, jolloin työnantaja edellyttää harvoin kilpailukieltoa. Kilpailukielto on yleisempi tehtävissä, joissa vaaditaan tietotaitoa.

Nollasopimuslainen on velvollinen menemään töihin aina tarvittaessa

– Sellainen tilanne on pahimmillaan. Asia riippuu kuitenkin työsopimuksesta. Työajaksi määritellään sopimuksissa usein tarvittaessa työhön tuleva, jolloin velvollisuutta työhön menemiselle ei automaattisesti ole. Käytännön tuntu kuitenkin on, että jos kieltäytyy työstä, ei sitä tarjotakaan toiste. Silloin vuorojen ottaminen voi tuntua pakolta.

Nollasopimuslainen ei saa lomaa eikä sairaus- ja loma-ajan palkkoja

– Usein voidaan sopia, että loma maksetaan rahana jokaisen tilinauhan yhteydessä eikä palkallista lomaa ole. Kun halutaan pitää lomaa, työtunnit tiputetaan nollaan. Myös pekkas- ja muut lyhennyskorvaukset voidaan maksaa jokaisen palkan yhteydessä, vaikka niin ei saisi tehdä. Sairaus- ja loma-ajan palkat pitää saada, koska kaikilla on niihin oikeus.

Henni Laitinen