Verotuksen painopiste omaisuuteen, pääomatuloihin ja kulutukseen

Suomalaisessa veropolitiikassa on jälleen kokonaisuudistuksen aika. Kokonaisverouudistuksen valmistelu käynnistyy syksyllä, ja tavoitteena on saada esitykset valmiiksi seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä.

Kokonaisuudistusta puoltavat kaksi tekijää: viime vuosien tietoisella politiikalla murennettu veropohja sekä muuttuva talouden toimintaympäristö.

Verojärjestelmästä on tullut tilkkutäkki

Veropohjan heikentämisen merkit olivat kuultavissa jo pääministeri Vanhasen puheesta Veronmaksajien Vero-tapahtumassa vuonna 2004. Tuolloin hän sanoi, että vaikka laaja veropohja on verotuksessa hyve, verotuksella on toisaalta voitava edistää &#;8221tärkeinä pidettyjä arvoja kuten työllisyyttä, yrittäjyyttä, ympäristöarvoja ja kansalaisten hyvinvointia”. Listan sisään mahtuvat käytännössä kaikki kuviteltavissa olevat yhteiskunnalliset päämäärät.

Jokaiselle yksittäiselle verovähennykselle ja -helpotukselle on löydettävissä hyväksyttäviä perusteita, mutta kokonaisuutena verotuksemme hallittavuus ja ennakoitavuus ovat heikentyneet. Jotkut tavoitteet olisivat varmasti olleet tehokkaammin saavutettavissa esimerkiksi tulonsiirroilla.

Verojärjestelmämme on alkanut muistuttaa yhä enemmän tukiaisjärjestelmää. Kun huippusuhdanne on nyt kääntymässä laskuun, verotuottojenkin voi ennakoida kääntyvän laskuun – ja näin aukkoisen veropohjan vuoksi ehkä yllättävän jyrkästi.

Siispä uudistuksessa on tarpeen eheyttää verotusta ja laajentaa veropohjia.

Työn verotusta kevennettävä

Toinen haaste kumpuaa globalisaatiosta ja ikääntymisestä, jotka puoltavat työn verotuksen alentamista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ansiokkaan The Nordic Model -raportin pääsanoma oli, että pohjoismainen malli voidaan rahoittaa vain, jos työllisyysastetta saadaan nostettua nykyisestä.

Työllisyysasteen nostaminen ja ylläpitäminen voi vaikeutua tulevaisuudessa, jos ihmiset alkavat yhteiskunnan kannalta suosia liikaa vapaa-aikaa työn sijasta. Nyt verokannusteet ovat ongelmallisia, sillä työ on vapaa-aikaan verrattuna ankarasti verotettua.

Vapaa-ajasta nauttiminen on useimmiten hyväksyttävää ja järkevää. Kysymys on oikeastaan siitä, minkälainen kannustinkokonaisuus verotuksella luodaan yksilöiden päätöksiä varten.

Kestävä johtopäätös muutoksista on, että verotuksen painopistettä tulisi siirtää työteosta muualle. Kokonaisveroastetta ei Suomessa ole varaa alentaa, jos tulevat eläkevelvoitteet ja palvelutarpeet aiotaan hoitaa lupausten mukaisesti.

Korvaavien verotuottojen saamiseksi katseet kääntyvät väistämättä omaisuuteen, välilliseen verotukseen ja pääomatuloihin.

Omaisuusveroja on varaa kiristää

Omaisuusverotuksessa on usein kiinnitetty huomiota siihen, että Suomessa varsinkin kiinteistövarallisuuden verotus on matalaa. Ensimmäinen askel tilanteen korjaamiseksi olisi kiinteistöveron ulottaminen maa- ja metsätalousmaahan. Samaa esitti myös OECD Suomen maaraportissaan kesäkuussa.

Muussa omaisuusverotuksessa myös perintöverolla on merkitystä. Sen tuotosta on välttämätöntä pitää kiinni ja syytä olisi myös luopua nykyhallituksen kaavailemista lisähuojennuksista yritysvarallisuudelle.

Välillisessä verotuksessa tulisi arvioida nykyisten alennettujen verokantojen mielekkyys sitä vasten, että niistä luopumalla voitaisiin harkinnan mukaan alentaa yleistä arvonlisäveroa tai työn verotusta. Alennettujen arvonlisäverojen myötä menetetty verotulo oli vuonna 2006 lähes 1,2 miljardia euroa.

Kuten OECD:kin huomauttaa, nykyhallituksen päätös ruoan arvonlisäveron alentamisesta kulkee eri suuntaan kuin pidemmän ajan järkevä verotuksen kehittäminen.

Pääomatulovero progressiiviseksi

Tuloverotuksessa päälinjana pitäisi olla ansiotulojen ja pääomatulojen välisen veroeron supistaminen. Yksi ratkaisu olisi verottaa myös pääomatuloja progressiivisesti. Voi ajatella esimerkiksi järjestelmää, jossa tietyn rajan alle jäävät pääomatulot olisivat verovapaita, ja rajan ylittäviä pääomatuloja verotettaisiin jonkin verran nykyistä kireämmällä rajaveroasteella.

Listaamattomista ja listatuista yrityksistä saatujen osinkojen erilaisesta verokohtelusta pitäisi luopua, sillä nykyinen järjestely on kohtuuttoman monimutkainen, mahdollistaa väärinkäytökset nk. lääkäriyhtiöiden tapauksissa ja luo ylimääräisen kynnyksen pörssiin listautumiselle.

Paljon puhuttua ansiotuloverotuksen progressiota voitaisiin oikeudenmukaisesti lieventää rahoittamalla se pääomatuloveroa kiristämällä. Silloin koko verojärjestelmämme progressiivisuus lisääntyisi, mutta toisaalta suuria ansiotuloja saavia huippuosaajia houkuteltaisiin maahan.

Tällainen tuloverotuksen rakenneuudistus kiristäisi suurimpien pääomatulojen verotusta, mutta lieventäisi tavallisen palkansaajan ja rehellisen yrittäjän verotusta.

Tulevan kokonaisverouudistuksen suurena tavoitteena pitäisi olla osaamiseen, palveluihin ja puhtaaseen teknologiaan perustuvan talouskasvun edistäminen. Tällöin yksittäisistä toimista tärkeim-mäksi nousee työn verotuksen keventäminen kokonaisveroastetta laskematta.

Artikkeli on julkaistu Savon Sanomissa 25.8.2008