Vauhtia työlupa-asiaan

Mieleenpainuvin juttu on viime talvelta, vähän ennen joulua. Tässä tapauksessa yhdistyvät sekä luottamusmiehen että työsuojeluvaltuutetun roolit. Tosin täytyy sanoa, että olisin toiminut samoin, vaikka en olisi kummassakaan roolissa. Kysymys on ihmisen auttamisesta ja toisesta ihmisestä välittämisestä.

Työtoverini Milla, ukrainalainen maalari, oli lähdössä kotiinsa Ukrainaan joulun viettoon. Siellä häntä odotti 16-vuotias tytär. Ongelmana oli, että hänen jatkotyölupaansa ei kuulunut, vaikka hakemus oli ollut käsittelyssä jo neljä kuukautta.

Jos Milla olisi lähtenyt Suomesta ilman jatkotyölupaa, niin hän ei olisi päässyt enää tänne takaisin.

Työnantajamme oli tiedustellut, missä jatkotyölupa viipyy, mutta virkamieheltä ei suoraa vastausta tullut. Piti vain odottaa ja toivoa parasta.

Näin Millan hädän ja ajattelin, että nyt täytyy toimia. Soitin työlupayksikköön ja esitin asian. Ensin virkamies sanoi, että täällä on vain ruuhkaa, ei voi mitään.

Sitten sanoin, että aion viedä tämän asian niin korkealle kuin on tarvitsee, jotta selviää, miten yksi jatkotyölupa voi olla käsittelyssä neljä kuukautta. Virkailija antoi neuvon, että laittakaa kiirehtimispyyntö. Työnantajani teki sen ja viikon päästä Millalla oli jatkotyölupa kädessään.

Koskettava hetki oli, kun Milla kiitti ukrainalaisella murteella ja näin hänen helpotuksensa ja ilonsa. Tällaiset onnistumiset antavat voimia arkiseen puurtamiseen.”

Aino Pietarinen