VAKL:n vuosikatsaus 2001: 209 ay-aktiivia murhattu viime vuoden aikana

Ay-toiminnan ja -aktiivien vaino kasvussa maailmalla

(SAK, STTK ja Akava) Vuoden 2000 aikana maailmassa murhattiin tai ”katosi” 209 ay-aktiivia. Se on 50 prosenttia enemmän kuin sitä edeltäneenä vuotena. Lisäksi toiminta ay-liikkeessä on johtanut siihen, että 8500 ay-aktiivia on pidätetty, 3000 loukkaantunut, yli 100 000 joutunut vainotoimien uhriksi ja lähes 20 000 saanut potkut työpaikastaan. Ay-aktiivit ovat siis maksaneet kovan hinnan sitoutumisestaan ay-toimintaan. Silti nämä luvut ovat vain jäävuoren huippu.

Monzon Liman eloton ruumis löytyi 23. kesäkuuta guatemalalaisen moottoritien penkalta. Häntä oli ammuttu selkään. Syy: toiminta ay-liikkeessä, yrityksen sisäisen korruption paljastaminen ja protestointi työstä erottamisen johdosta. Kongolainen ay-aktiivi Odette Kasal katosi jäljettömiin marraskuussa. Tarkkailijoiden mukaan katoamisesta ovat vastuussa turvallisuusjoukot. Haitissa Elison Merzilus siepattiin kotoaan vaimonsa ja lastensa nähden. Hänet löydettiin kuolleena muutama päivä myöhemmin. Hänen rikoksensa: pyrkimys perustaa oman liittonsa yhteyteen erillinen naisjärjestö. Intiassa kaksi autotehtaan ay-aktiivia taisteli kuukausia yrityksen johtoa vastaan. Lokakuussa heidän ruumiinsa löydettiin tehtaan lähimaastosta.

Tämä luettelo väkivallanteoista on peräisin VAKL:n (Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälinen liitto) vuosittain ilmestyvästä ay-oikeuksien loukkauksia käsittelevästä katsauksesta, joka kattaa vuoden 2000. Väkivallanteot ovat kohdistuneet miehiin ja naisiin, jotka ovat ottaneet asiakseen työtovereidensa oikeuksien puolustamisen.

Katsauksesta, johon tänä vuonna sisältyy tietoja 140 maasta – maita on tällä kertaa mukana 27 enemmän kuin vuonna 1999 – käy ilmi, että tilanne ay-oikeuksien osalta on pahin Kolumbiassa, Guatemalassa, Venezuelassa, Costa Ricassa, Kiinassa, Etelä-Koreassa, Swazimaassa, Zimbabwessa, Valko-Venäjällä ja Persianlahden maissa.

Vaaran maantiede

Kolumbia on edelleen ay-aktiiveille maailman vaarallisin maa. Vuonna 2000 maassa murhattiin tai katosi 153 ay-aktiivia, mikä on sata prosenttia enemmän kuin vuonna 1999. Ay-aktiivit ovat jatkuvasti paitsi puolisotilaallisten joukkojen ja sissien myös viranomaisten ja työnantajien hyökkäysten kohteena. Valtio ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimiin tehokkaiden suojeluohjelmien toteuttamiseksi.

Kolumbia ei kuitenkaan ole yksin vastuussa siitä, että Amerikan manner on ay-aktiivien kannalta vaarallisin maanosa. Myös Guatemalassa ammattiyhdistysväki on jatkuvasti kuolemanvaarassa. Lisäksi heitä vastassa on tehoton ja ay-liikkeen vastaisten voimien kanssa liittoutunut oikeuslaitos. Venezuelassa presidentti Chávez on jatkanut hyökkäyksiään ay-liikettä vastaan. Hänen määräyksestään ay-liikkeelle valittiin uudet johtajat kansanäänestyksellä, mikä on vienyt maan riippumattoman ammattiyhdistysliikkeen tuhon partaalle. Costa Ricassa perustuslakituomioistuimen asetus on vaarantanut koko työehtosopimusjärjestelmän.

Myös Aasiassa on kirjattu ennätysmäärä ay-oikeuksien rikkomuksia: ay-aktiivien pidätyksistä tapahtui siellä 71 ja vainotapauksista 87 prosenttia. Kiinassa jokainen yritys perustaa riippumaton ammattijärjestö murskataan alkuunsa. Kaikki ne, jotka yrittävät saada työläisiä järjestäytymään, lähetetään psykiatrisiin sairaaloihin tai pakkotyöleireille, missä heitä kohdellaan erityisen huonosti.

Myös Afrikassa on tehty uusia ennätyksiä: miltei 60 prosentissa katsauksen piirissä olleista maista työläisiä potkittiin pois töistä ay-toiminnan takia. Ay-aktiiveja on pidätetty lähes joka toisessa Afrikan maassa.

Vuosikatsauksessa on nostettu esiin 108 maata, joissa ammattiliittojen perustamiselle on asetettu esteitä maan lainsäädännössä. Joissakin maissa, kuten Bhutanissa, Burmassa ja Päiväntasaajan Guineassa ammattiliitot on kielletty kokonaan. Persianlahden maissa ammattijärjestöjä ei ole käytännössä juuri lainkaan. Bahrainissa, Qatarissa, Omanissa ja Yhdistyneissä Arabiemiraateissa ammattiliitot on korvattu ns. neuvottelukomiteoilla. Saudi-Arabiassa ammattiliitot on yksinkertaisesti kielletty. Riippumattomien ammattiyhdistysten toiminta on estetty myös monissa muissa maissa, muun muassa Kuubassa, Vietnamissa, Laosissa, Syyriassa ja Irakissa. Näiden maiden ammattiliitot ovat sidoksissa hallituksiin, eivätkä tee mitään työläisten etujen puolustamiseksi.

Kehitysmaissa ammattiyhdistystoiminnan tukahduttaminen tapahtuu väkivaltaisesti, mutta työnantajat pyrkivät heikentämään ay-liikettä myös länsimaissa, joskin toisin keinoin. Yhdysvalloissa työnantajat käyttävät säännöllisesti ammattimaisia ”ay-liikkeen hajottajia”, joiden avulla he pyrkivät murskaamaan yrityksessään toimivat ay-järjestöt. Kanadassa monilla toimialoilla työntekijöiltä puuttuu lakko-oikeus tai mahdollisuus neuvotella kollektiivisesti työehdoista. Australiassa hallitus on laatinut korkeita virkamiehiä varten käsikirjan, jossa esitellään erilaisia taktiikoita, joiden avulla voi sabotoida liittojen kanssa käytäviä sopimusneuvotteluja. Englannista ja Espanjasta katsauksessa paljastetaan ay-oikeuksien loukkauksia, jotka liittyvät internetin käyttöön.

Ay-liike maksaa kovan hinnan taistelusta demokratian puolesta

Maissa, joiden hallinto on epädemokraattinen, ay-liike on usein ainoa järjestäytynyt oppositiovoima. Kun sitä ei saada pysymään kurissa pelkällä väkivallalla, viranomaiset sekaantuvat usein sen asioihin, perustavat omia ”ammattiliittojaan”, takavarikoivat liittojen omaisuutta tai lietsovat niiden sisäisiä erimielisyyksiä.

Swazimaassa, joka on Afrikan mantereen viimeisiä absoluuttisia monarkioita, hallitus yritti säätää lain, joka rajoittaisi ay-oikeuksia ja eritoten lakko-oikeutta. Kaikki lakot ja vastalausemielenosoitukset tukahdutettiin. Hallitus hyllytti lain vasta, kun sitä uhattiin eräiden kauppaa koskevien etuoikeuksien menetyksellä. Mutta aktiivisesti demokratian puolesta kampanjoivien ammattijärjestöjen toimintamahdollisuuksia rajoitetaan edelleen voimakkaasti. Kymmenet presidentti Mugaben hallituksen vastustajat, joukossa ainakin kaksi ammattiyhdistysaktiivia, ovat joutuneet maassa riehuneen väkivallan uhreiksi. Hallitus valitsi kohteekseen maan ammatillisen keskusjärjestön ZCTU:n tuomittuaan ensin sen toiminnan.

Valko-Venäjällä ammattiyhdistysliike on joutunut torjumaan useita presidenttijohtoisen hallinnon hyökkäyksiä. Hallitus sulki useaan otteeseen liittojen pankkitilejä ja yritti saada toisinajattelevat kansalliset keskusjärjestöt hallintaansa. Fidzi-saarilla ay-liike tuomitsi vahvoja rasistisia piirteitä saaneen vallankaappauksen. Viranomaiset reagoivat ilmoitukseen vastalausepäivästä, jolla vaadittiin laillisen järjestyksen palauttamista, esittämällä uhkauksia mielenosoitukseen osallistuneille virkamiehille. Monien ay-aktiivien kimppuun käytiin ja monia pidätettiin. Perussa maan kansallinen keskusjärjestö CUT lähti mukaan laajaan protestiliikkeeseen, joka pyrki estämään diktaattori Fujimorin kolmannen presidenttikauden. Järjestön toimitilat pengottiin ja mielenosoituksissa sai surmansa seitsemän ihmistä.

Lakko-oikeus uhattuna

Hallitsemattomalla globalisaatiolla on ollut kielteisiä vaikutuksia erityisesti lakko-oikeuteen. Työnantajat tai poliisi tukahduttivat yli 300 lakkoa tai mielenosoitusta, joissa ay-liike oli mukana, kaikkiaan 90 maassa ympäri maailmaa. Seurauksena oli kovin usein ihmishenkien menetyksiä. Boliviassa poliisi surmasi ainakin 14 ihmistä kahdessa yhteiskunnallisessa mielenilmauksessa, joissa vaadittiin parempia palkkoja ja veden hinnan alentamista. Mielenosoittajia kuoli myös Costa Ricassa, Argentiinassa ja Paraguayssa. Bangladeshissä poliisi tappoi julmasti neljä työläistä Monglan satamassa järjestetyssä mielenosoituksessa, jossa vaadittiin satamaan lisää työvoimaa.

Etelä-Koreassa poliisi puuttuu asioihin systemaattisesti vangiten lakkolaisia, joita syytetään ”elinkeinotoiminnan häiritsemisestä”. Presidentti Kim Dae Jungin valtaantulon jälkeen telkien taakse on joutunut paljon enemmän ay-aktiiveja kuin hänen autoritaarisemman edeltäjänsä kaudella. Indonesiassa lopetettiin pakkokeinoin 29 lakkoa. Työnantajat käyttävät usein hyväkseen palkattuja roistoja, jotka solutetaan lakkolaisten joukkoon, jotta poliisi saa verukkeen puuttua asioihin. Turkissa hallitus aloitti oikeustoimet tai hallinnollisen rankaisumenettelyn 86 000 virkamiestä vastaan. Syynä oli osallistuminen hallituksen laittomaksi julistamaan lakkoon.

Marokossa tukahdutettiin kahdeksan lakkoa, ja lakkolaisia vedetään säännönmukaisesti oikeuteen ja tuomitaan vankeusrangaistuksiin. Keski-Afrikan tasavallassa hallitus turvautui kaikkiin mahdollisiin keinoihin, myös väkivaltaan, tukahduttaakseen jopa kymmenen kuukauden palkkarästien maksamista vaatineiden virkamiesten lakon. Katsauksessa mukana olleista latinalaisen Amerikan maista Kuubaa lukuunottamatta jokaisessa lopetettiin pakolla ainakin yksi lakko. Ecuadorissa ja Venezuelassa poliisi puuttui väkivaltaisesti kymmeneen lakkoon.

Myös Euroopassa poljetaan lakko-oikeutta. Belgiassa työnantajapuoli hyödyntää usein oikeusistuimia lakkojen lopettamisessa hankkimalla kohtuuttomia rajoituksia lakkovartijoiden toiminnalle.

Niissä maissa, joissa ei turvauduta väkivaltaan, viranomaiset rajoittavat usein lakko-oikeutta lainsäädännöllä. Selvityksen piirissä olleista maista 80 prosenttia oli säätänyt lakko-oikeutta rajoittavia lakeja. Afrikassa prosenttiluku oli 84. Tavallista on, että lailla tehdään menettelyistä pitkiä ja hankalia, ja niiden meneillään ollessa työläiset jäävät useimmiten ilman mitään suojaa. Lesothossa ainuttakaan lakkoa ei ole tunnustettu lailliseksi maan vuonna 1996 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen. Laki antaa myös hallitukselle oikeuden määrätä työläisiä pakolla töihin lakkojen aikana. Burkina Fasossa ja Nigerissä hallitus on myös varannut itselleen oikeuden määrätä lakkolaisia pakolla työhön. Niiden työläisten määrä, joka on ehtona lakon laillisuudelle, on usein liian suuri. Costa Ricassa liittojen on kerättävä nimilistoja, jotka osoittavat, että lakon takana on 60 prosenttia työntekijöistä. Kaikki maassa vuoden aikana käydyt lakkotaistelut julistettiin laittomiksi.

Monessa maassa lakko voidaan kieltää myös sillä perusteella, että se vaarantaa maan talouden. Aina silloin tällöin viranomaiset käyttävät tätä oikeutta väärin. Näin kävi esimerkiksi Meksikossa, missä hallitus hyödynsi tätä pykälää lopettaakseen kansallisen lentoyhtiön Aeromexicon lakon. Lähi-idässä lakkoja ei esiinny käytännössä ollenkaan. Viranomaiset ovat antaneet lukemattoman määrän lakko-oikeutta rajoittavia ehtoja, ja jos niistä rikkoo yhtäkin, odotettavissa on ankaria vankilatuomioita. Siirtotyöläiset, joita työvoimasta on enemmistö, voidaan lähettää takaisin kotimaihinsa välittömästi, jos he osallistuvat lakkoon.

Monessa valtiossa lakko-oikeus on evätty kokonaisilta toimialoilta laatimalla pitkä luettelo niin sanotuista välttämättömyyspalveluista. Katsauksesta käy ilmi, että tätä taktiikkaa käyttää 59 prosenttia kaikista maista. Jotkut valtiot tyytyvät asettamaan vain joitakin rajoituksia, mutta osassa maita kielletään yksinkertaisesti kaikki lakot. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Kuuba, Pohjois-Korea, Egypti ja Saudi-Arabia.

Vapaatuotantovyöhykkeet – oikeudettomat vyöhykkeet

Edellä kuvatun kaltaiset haasteet ja markkinoiden paineet ovat kasvattaneet tasaisesti vapaatuotantovyöhykkeiden eli erikoistalousalueiden määrää. Niissä työläisiltä puuttuvat kaikki ay-oikeudet. Niissä paikoissa, joissa ammattijärjestöjä on perustettu, ne joutuvat välittömästi jatkuvien hyökkäysten kohteeksi. Hyökkäykset tapahtuvat viranomaisten tuella tai jopa myötävaikutuksella. Katsaus nostaa esiin 33 maata, joissa tämä ongelma esiintyy. Filippiineillä seitsemällä eri vapaatuotantovyöhykkeellä toimeenpantu selvitys osoitti, että työnantajat saavat käydä ammattijärjestöjen kimppuun ilman minkäänlaista pelkoa rangaistuksista. Bangladeshissä työläisten järjestäytyminen erikoistalousalueilla on edelleen kielletty, ja jos he yrittävät vaatia oikeuksiaan, he joutuvat vainotuiksi. Viisi menetti henkensä osallistuttuaan vastalausetoimintaan. Turkissa lakot on edelleen kielletty, vaikka maan vapaatuotantovyöhykkeen perustamisesta on kulunut jo viisi vuotta. Myös Namibiassa lakot on erikoistalousalueilla edelleen kielletty. Keski-Amerikassa (Nicaraguassa, Guatemalassa, El Salvadorissa, Costa Ricassa, Hondurasissa ja Panamassa) vapaatuotantovyöhykkeet (maquiladoras) ovat oikeudettomia vyöhykkeitä, missä ay-aktiivit ovat jatkuvan vainon kohteena. Työnantajat erottavat systemaattisesti kaikki työntekijät, jotka yrittävät osallistua ay-toimintaan ja perustavat myös joskus itse työläisille järjestöjä sillä ehdolla, että lakkoja ei tule. Meksikon vapaatuotantovyöhykkeillä työnantajat eivät epäröi käyttää väkivaltaa niitä työntekijöitä vastaan, jotka yrittävät perustaa riippumattomia ammattijärjestöjä.

Vuosikatsaus vuodelta 2000 löytyy kokonaisuudessaan VAKL:n kotisivuilta osoitteesta
. (Vuoden 2001 laitos on luettavissa samassa osoitteessa vähän ennen marraskuun 9. päivää.)

Lisätietoja asiasta saa VAKL:n lehdistötoimistosta, puh. +32 2 2240232 tai +32 47662 1018.

Lisätietoja SAK:n, STTK:n ja AKAVAn asiantuntijoilta

SAK
Johtaja Marjaana Valkonen, p. (09) 7721 306, marjaana.valkonen@sak.fiKansainvälisten asioiden sihteeri Turo Bergman, p. (09) 7721 331, turo.bergman@sak.fi

STTK
Kansainvälisten asioiden sihteeri Pirkko Nikula, p. (09) 1315 2267, pirkko.nikula@sttk.fi

AKAVA
Kansainvälisten asioiden sihteeri Pia Nissinen, p. (09) 141 822, pia.nissinen@akava.fi