SAK:lainen ammattiyhdistysväki osoitti mieltä työttömien puolesta Juha Sipilän hallituksen kaavailemaa aktiivimallia vastaan vuonna 2018. Kuva Patrik Lindström.
Vahva ammattiyhdistysliike on hyvinvointivaltion selkäranka
Maissa, joissa ammattiyhdistysliikkeen asema on vahva, myös hyvinvointivaltio voi hyvin ja tulot jakautuvat tasaisemmin, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta, jonka toinen tekijä on SAK:n tutkimusasiantuntija Ari-Matti Näätänen.
Ari-Matti Näätänen on tutkinut yhdessä Mari Anttilan kanssa ammattiyhdistysliikkeen vaikutusta sosiaalimenoihin, tuloeroihin ja talouden kilpailukykyyn.
– Kattava sosiaaliturva auttaa siinä, että työntekijöiden ei tarvitse suostua kohtuuttomiin työehtoihin. Työehtosopimusten laaja kattavuus myös tasaa tuloeroja ja vähentää köyhyysrajan alapuolella elävien määrää, Ari-Matti Näätänen sanoo.
Hän painottaa, että ammattiyhdistysliike on perustamisestaan lähtien pyrkinyt kaventamaan tuloeroja ja tämä pyrkimys on edelleen ajankohtainen.
Tutkimuksen yksi havainto on, että hyvinvointivaltiot, joissa työnantajat ja työntekijät neuvottelevat palkan ja muiden työsuhteen ehtojen lisäksi sosiaaliturvasta pärjäävät talouskasvussa hyvin. Tällaisesta hyvänä esimerkkinä toimivat pohjoismaiset hyvinvointivaltiot, joita on kehitetty työntekijöiden ja työnantajien yhteistyöllä.
Syntyy itseään ruokkiva hyvä kehä, jota Ari-Matti Näätänen kuvaa näin:
Työnantajien ja työntekijöiden yhteistyö parantaa työoloja, minkä seurauksena työntekijät ovat tuottavampia. Kun työehdoista sovitaan työntekijöitä ja työnantajia edustavien liittojen kesken, sopimisen kustannukset vähenevät yritystasolla ja siellä voidaan keskittyä yrityksen ydintoimintaan. Yhteiskunnan tasolla taas ennustettava työmarkkinaympäristö ja tuottavat työntekijät vaikuttavat positiivisesti bruttokansantuotteeseen ja kilpailukykyyn.
Jäsenmäärän lasku lisää epävakautta
Ammattiyhdistysliikkeen jäsenmäärän lasku ja työehtosopimusten kattavuuden heikkeneminen mietityttää Ari-Matti Näätästä. Ajan myötä se voi osaltaan heikentää hyvinvointivaltion rahoituspohjaa ja voimistaa tuloerojen kasvua, hän sanoo.
– Jos ja kun paikallinen sopiminen lisääntyy, tuloerot kasvat myös työntekijöiden välillä.
Jäsenmäärän laskiessa ammattiyhdistysliikkeen on vaikeampi puolustaa hyvinvointivaltiota. Samalla vaatimukset ”liian hyvien” sosiaalietujen leikkaamisesta voimistuvat.
Jäsenmäärän ja työehtosopimusten kattavuuden lasku voi myös johtaa siihen, että ammattiyhdistysliikkeessä keskitytään kapeamman työntekijäjoukon intresseihin, jolloin kattavan sosiaalipolitiikan merkitys vähenee myös ammattiyhdistysliikkeen asialistalla.
– Jos kehitys lähtee tähän suuntaan vaikuttaa se koko yhteiskuntaan.
Erityisen tärkeänä Ari-Matti Näätänen pitää sitä, että työmarkkinoilla kaikkein heikoimmassa asemassa olevat työntekijät olisivat ammattiliittojen jäseniä.
Työnantajienkaan ei kannata hurrata ammattiyhdistysliikkeen heikkenemiselle, sillä pitkällä aikavälillä se on uhka myös heille.
– Jos työehtosopiminen siirtyy laajemmin työpaikkatasolle ja ammattiliitot radikalisoituvat jäsenmäärän laskiessa, suhteellisen rauhalliset ajat Suomen työmarkkinoilla saattavat olla mennyttä.
Ari-Matti Näätäsen ja Mari Anttilan tutkimus Ammattiyhdistysliikkeen vaikutus tuloeroihin ja kilpailukykyyn on ladattavissa pdf-muodossa täältä.
Pirjo Pajunen