Vähimmäistyöaika saatava neljään tuntiin
Belgiassa ja Alankomaissa vähimmäistyöaika on jo olemassa
SAK:n tavoittelee alkaneella tulokierroksella neljän tunnin vähimmäistyöaikaa kaikille osa-aikatyöntekijöille. Yksityisillä palvelualoilla työvuorojen pituuden lyheneminen on johtanut siihen, etteivät monet työntekijät tule palkallaan toimeen ja esimerkiksi lastenhoidon järjestäminen on lähes mahdotonta.
Palvelualojen työntekijöistä Suomessa 27 prosenttia on osa-aikaisia. Vähittäiskaupassa osa-aikaisia on 41 %, siivousalalla 38 % ja majoitus- ja ravitsemusalalla 32 %. Erityisesti majoitus- ja ravitsemisalalla tehdään paljon niin sanottuja 0-tuntisopimuksia, jotka ovat usein toistaiseksi voimassa olevia, mutta eivät takaa mitään vähimmäistyöaikaa. Alalla on käytetty pitkään myös erikseen töihin kutsuttavia työntekijöitä ja viime vuosikymmenellä tämä tapa levisi muillekin palvelualoille, esimerkiksi kauppoihin ja vartiointialalle. Työntekijän on tällöin sitouduttava olemaan työnantajan käytettävissä, vaikka häntä ei töihin kutsuttaisikaan.
SAK ja Palvelualojen ammattiliitto PAM teettivät syyskuussa selvityksen, jonka tarkoituksena oli kartoittaa osa-aikatyöntekijöiden vähimmäistyöaikojen sääntelyä lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa. Selvityksen kohdemaina olivat Belgia ja Alankomaat, joissa osa-aikatyö on yleistä, ja se rajattiin koskemaan yksityisiä palvelualoja.
Belgiassa työvuoron vähimmäispituus on kolme tuntia
Belgian lainsäädännössä on säädetty sekä päivittäisestä että viikoittaisesta vähimmäistyöajasta. Säännöksen mukaan keskeytymättömän työvuoron pituuden on oltava vähintään kolme tuntia. Viikkotasolla vähimmäistyöaika on puolestaan kolmasosa alan kokoaikaisen työntekijän säännöllisestä työajasta.
Lainsäädäntö on luonut puitteet vähimmäistyöajasta sopimiseen, vaikka säännöksistä onkin mahdollista poiketa. Vähimmäistyöaikaa koskevia määräyksiä on kaikilla aloilla.
Kaupan alalla Belgian vähimmäistyöaikaa koskevien säännösten merkitys on suuri, koska yli puolet työntekijöistä on osa-aikaisia. Määräyksiä noudatetaan melko hyvin etenkin suurissa yrityksissä, joissa on toimivat luottamusmiesjärjestelmät. Ongelmana ovat pienet yritykset, joissa ei ole luottamusmiehiä ja joissa järjestäytymisaste on alhaisempi kuin suurissa yrityksissä.
Majoitus- ja ravitsemusalalla laista on poikettu siten, että työvuoron vähimmäispituus on kaksi tuntia ja viikkotyöajan on oltava vähintään 10 tuntia. Tästä sopimusmääräyksestä voidaan paikallisesti sopia toisin ainoastaan työntekijälle edullisempaan suuntaan. Suurissa yrityksissä onkin yleensä sovittu työntekijöille paremmista työehdoista myös vähimmäistyöaikojen osalta.
Siivousalan työehtosopimuksessa on Belgiassa sovittu vähintään 18 tunnin viikkotyöajasta. Yhden työvuoron ja -kohteen vähimmäiskesto on lain mukaiset kolme tuntia. Sekä työvuoro- että viikkokohtaisesta vähimmäistyöaikamääräyksestä on kuitenkin mahdollista eräin edellytyksin sopia paikallisesti toisin. Jos työnantaja esittää poikkeuksille järkevät perustelut, niihin yleensä suostutaan. Yleensä ne johtuvat asiakkaiden tarpeista, mutta joskus myös työntekijälle on edullista työskennellä alle18 tuntia viikossa tai alle kolmen tunnin työvuoroissa.
Alankomaissa palkka aina vähintään neljältä tunnilta
Alankomaiden lainsäädännössä on säännös tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden palkan perusteena olevasta vähimmäistyöajasta. Tällaisille työntekijöille on aina maksettava palkka vähintään neljältä tunnilta riippumatta tehtyjen työtuntien määrästä.
Sekä Belgiassa että Alankomaissa on osa-aikaisten asemaa parannettu myös muunlaisilla työehtosopimuksien määräyksillä, esimerkiksi hyppyvuorojen käyttöä rajoittamalla ja määrittämällä ne ajankohdat, jolloin osa-aikaisten työsopimuksia on muutettava vastaamaan todellisuudessa tehtyjä työtunteja. Lisäksi kaupan alalla Belgiassa on määräys, että osa-aikaisillekin työntekijöille on maksettava ylityökorvausta, jos työaika ylittää sovitun viikkotyöajan enemmän kuin kolme tuntia.
SAK:n tupo-sivut löytyvät osoitteesta
.