Vähäinen vaikutus omaan työhön uhkaa terveyttä

Työntekijän sairastavuus riippuu osaksi siitä, minkälaiset mahdollisuudet hänellä on vaikuttaa omaan työhönsä. Näin päättelee Ruotsissa professori Töres Theorell, joka on tehnyt Ruotsin kansanterveyslaitoksen toimeksiannosta yhteenvedon asiaa koskevista tutkimuksista Ruotsissa ja muualla.

"1970- ja 1980-luvuilla demokratia lisääntyi eri tavoin työelämässä. Kehitys kuitenkin katkesi, ja 1990-luvun lopulta lähtien yhä useampi on kokenut vaikutusmahdollisuuksiensa työelämässä vähenneen samanaikaisesti, kun heihin on kohdistettu aivan liian kovia vaatimuksia", Theorell toteaa verkkolehti Dagens Arbetessa.

Yhteyttä vaikutusmahdollisuuksien ja terveyden välillä ei ole havaittu ainoastaan haastattelututkimuksissa, vaan myös biologisissa tutkimuksissa. Niiden mukaan keho reagoi vaikutusmahdollisuuksien muutoksiin ja stressiin monin mitattavin tavoin. Esimerkiksi eri hormonien määrä veressä ja sydämen lyöntitiheys muuttuvat vaikutusmahdollisuuksien muuttuessa.

Erityisen vaaralliseksi Thoerellin yhteenveto osoittaa vähäisten vaikutusmahdollisuuksien ja kovien psyykkisten vaatimusten yhdistelmän. Se lisää ennen muuta sydän- ja verenkiertosairauksien riskiä. Myös lihas-, luusto-, vatsa- ja suolistovaivat lisääntyvät.

Kun töiden suunnitteluun varattu aika on vähentynyt, pitkäaikaisten sairaspoissaolojen määrä on kasvanut. Keskustelussa Theorellin tuoreesta yhteenvedosta ruotsalaiset asiantuntijat ovat päätelleet, että 1990-luvun työvoiman vähennykset ovat kostautuneet pitkäaikaisten sairaspoissaolojen harppauksellisena lisääntymisenä. Näin toimenpiteillä alun perin saavutettu säästö on mitätöitynyt.

Ajankohtaista Suomen ulkopuolelta toimittanut