Bahiran Bibi perkaa käsin joka päivä satoja kiloja jätteitä.
Vaarallista ja näkymätöntä työtä
Roskien kerääjät ovat intialaisen yhteiskunnan alinta kastia, joita ei virallisesti edes ole olemassa. Ammattiliitto on onnistunut parantamaan heidän asemaansa.
Pikkutyttö hyppii roskakasoista ja karmeasta löyhkästä välittämättä iloisesti narua delhiläisessä Simapurin kaupunginosassa, joka tunnetaan roskankerääjien korttelina.
Lähempi tarkastelu paljastaa, että hyppynaru ei olekaan mikään tavallinen lelu vaan se on sairaalan tippaletku.
– Saamme paljon sairaalajätteitä käsiteltäväksemme, verisiä vaatteita ja neuloja tulee vastaan paljon, sanoo roskakasaa perkaava Bahiran Bibi, joka on epävirallisesti roskankerääjien yhteisön vastuuhenkilö.
Itse keräyksistä huolehtii Delhin kaupunki, joka palkkaa käsin roskia keräävät ja perkaavat ihmiset.
Kolmekymmentä vuotta roskankerääjänä toimineen Bibin kädet ovat naarmujen ja uurteiden peitossa, työn karheuttamat.
Tyttö, eikä sen puoleen Bibikään, ole tietoinen tartuntataudeista tai neulojen oikeasta hävittämistavasta.
– Usein käsiini sattuu neuloja ja verisiä rättejä, mutta se on osa työtämme.
Vaarallinen jäte ei ole Bibin suurin huolenaihe, eniten häntä harmittaa poliisien vaatimat lahjukset.
– Joudumme maksamaan rahaa viikoittain, ettei meitä häädetä, Bibi kertoo.
Liitto auttaa
Bibin tilanne kuulostaa rankalta, mutta parannuksia on työolosuhteisiin saatu aikaan ammattiliiton avulla. All India Kabadi Mazdoor Mahasangh (AIKMM) eli Intian roskankerääjien liitto kampanjoi parempien työehtojen ja ihmisoikeuksien puolesta.
Perinteisesti roskankerääjät ovat kastittomia eli daliitteja, joilla syrjitään rutiininomaisesti Intian yhteisöissä.
Bibi on tyytyväinen liiton apuun.
– Poliisien harjoittama väkivalta on vähentynyt, kun liitto alkoi neuvotella puolestamme, Bibi kertoo.
Parhaillaan liitto yrittää saada henkilökortteja yhteisölle.
– Ilman henkilökorttia ei voi äänestää, käydä koulua tai hoitaa virallisia asioita. Et ole siis olemassa, sanoo liiton puheenjohtaja Shashi Pandit.
Panditin mukaan liittoon kuuluminen on vapaaehtoista, eikä siitä veloiteta mitään.
– Koska melkein kaikki ammattikunnan harjoittajista on luku – tai kirjoitustaidottomia, ja he elävät äärimmäisessä köyhyydessä, heillä on vain vähän tietoa oikeuksistaan, Pandit sanoo.
Valtaosa työvoimasta epävirallista
Arviolta 80 prosenttia Intian koko työvoimasta työskentelee epävirallisella sektorilla. Roskankerääjät ovat osa Intian jättisuurta epävirallista sektoria, jota ei näy missään verotilastoissa tai rekistereissä.
He ovat virallisesti näkymättömiä, vailla oikeuksia.
Suuressa osassa Intian osavaltioita työntekijöiden perustamat ammattiliitot eivät ole virallisesti tunnustettuja, koska maan keskushallituksella on mahdollisuus rajoittaa liittojen toimintaa lain voimalla. Lakkoiluista seuraa ankarat rangaistukset.
Etenkin roskankerääjien järjestäytymisaste on hyvin alhainen, vain alle prosentti työntekijöistä kuuluu liittoon.
Tähän yritetään nyt saada muutos erilaisilla kampanjoilla, ja myös oikeuksista tiedottamista on lisätty. Pandit käy alueella miltei päivittäin yhteisön huolia kuuntelemassa.
Roskankerääjien yhteisöt on perinteisesti eristetty valtaväestöstä, koska heidät on koettu likaisiksi ja tauteja levittäviksi.
Ennakkoluulot ovat pinttyneet yhteiskunnan rakenteisiin.
– Yritämme saada asenteisiin muutoksen, mutta isoin este on ihmisryhmään kohdistuvissa stigmoissa, Pandit sanoo.
Pia Heikkilä