Uusien työpaikkojen määrä kysymysmerkki
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja Anni Huhtala suhtautuu biotalouteen ladattuihin odotuksiin varauksellisesti. Työ- ja elinkeinoministeriön arvio siitä, että vuonna 2040 jopa 40 prosenttia suomen bruttokansantuotteesta tulisi biotaloudesta, tuntuu yliampuvalta.
– Noin pitkälle on tietysti mahdotonta ennustaa, mutta nykytietämyksellä arvio vaikuttaa olevan yläkantissa.
Biotalous on yksi hallituksen kärkihankkeista ja siihen on varattu hallituskaudelle 300 miljoonaa euroa. Summa jakautuu moneen eri kohteeseen. Uusien innovaatioiden tukemiseen on tarkoitus käyttää 30 miljoonaa euroa. Suurimmat yksittäiset potit menevät maatilojen investointeihin ja uusitutuvan energiatuotannon tukemiseen. Molemmat saavat 100 miljoonaa euroa.
Biotalouteen varattu summa on Anni Huhtalan mielestä vaatimaton ja erityisen vaatimaton on tutkimuksen ja tuotekehityksen osuus.
Huhtala ei pidä uskottavana hallituksen tavoitetta 100 000 uudesta työpaikasta, jotka tulevaisuudessa syntyisivät biotalouteen. Toistaiseksi merkkejä runsaasti työllistävistä hankkeista ei ole.
SAK:ssa tehdyn arvion mukaan ripeimmin uusia työpaikkoja voi syntyä biopolttoaineiden ja bioenergian jalostusketjuihin ja tuulivoiman kunnossapitoon. Puun korjuuseen arvioidaan tulevan lähivuosina noin tuhat uutta työpaikkaa.
Mahdollisuudet hyödynnettävä
Hieman valoisammin tulevaisuutta katselee Kemianteollisuuden työnantajia edustavan Kemianteollisuus ry:n asiamies Maija Pohjakallio. Hän sanoo, että uusia kemiantuotteita etsitään yhä enemmän biopohjaisista raaka-aineista. Kemianteollisuuden yrityksistä jo noin kolmasosa hyödyntää tällaisia raaka-aineita.
– Potentiaalia on paljon, mutta läheskään kaikkea ei ole vielä saatu hyödynnettyä, Pohjakallio sanoo.
Maija Pohjakallion mielestä Suomen kilpailuvaltteja ovat suuret biomassavarat sekä niiden kestävään hyödyntämiseen liittyvä osaaminen. Esimerkkejä markkinoilla jo olevista kemian alan biotuotteista ovat liikenteen biopolttoaineet, mäntyöljystä valmistetut kemikaalit sekä teolliset entsyymit. Viimeksi mainittuja tarvitaan monien biomassojen jatkojalostamiseen.
– Nyt olisi viisasta panostaa tutkimukseen ja kehitykseen, jotta biopohjaiset raaka-aineet saataisiin optimaaliseen käyttöön.
Anni Huhtala peräänkuuluttaa uusia, pitkälle kehitettyjä tuotteita. Monet biotalouden tuotteet ovat sellaisia, joita on valmistettu ennenkin. Tähän pitäisi Huhtalan mukaan saada muutos, sillä Suomi tarvitsee kipeästi innovaatioita, jotka synnyttäisivät uutta taloudellista toimeliaisuutta.
Maija Pohjakallio toivoo lisää yhteistyötä toimialojen välille ja erilaisen osaamisen rohkeaa yhdistämistä. Anni Huhtalan tavoin hän peräänkuuluttaa korkean lisä-arvon tuotteita, joilla on kysyntää maailmalla.
Pirjo Pajunen
