Ulkonäkö on vaiettu valintaperuste työelämässä – ei ole olemassa ammattia, jossa ulkonäöllä ei olisi mitään merkitystä, sanoo tutkija

Osaaminen ja kyvyt ratkaisevat – ei se, miten pukeutuu ja miltä näyttää.

Työelämässä ulkonäkö on merkityksetön asia. Suomessa tällaista ajattelua on paljon, sanoo taloussosiologian dosentti Outi Sarpila Turun yliopistosta. Hän on paneutunut tutkimuksissaan juuri ulkonäön ja työn suhteeseen.

– Meillä ulkonäön merkitys työmarkkinoilla tunnistetaan huonosti. Itse ajattelen, että ei ole olemassa ammattia, jossa ulkonäöllä ei olisi mitään merkitystä. Jos ulkonäön vaikutusta ei tiedosteta, vaarana on, että se voi päästä vaikuttamaan kuin varkain rekrytointiin, palkkaukseen ja uralla etenemiseen. Harva tahallaan syrjii ulkonäön perusteella, Outi Sarpila sanoo.

Tutkimusten mukaan ihmiset yhdistävät miellyttävän näköisiin ihmisiin myönteisiä mielikuvia. Pidämme viehättävältä näyttäviä ihmisiä helposti yhteistyökykyisinä ja mukavina pelkän ulkonäön perusteella. Toisaalta esimerkiksi lihavuuteen liittyy paljon negatiivisia käsityksiä. Moni liittää ylipainon laiskuuteen tai tyhmyyteen.
Ennakkoluulot vaikuttavat myös työelämässä.

– Suomalaistutkimukset osoittavat, että painoindeksillä ja palkalla on yhteys. Erään tutkimuksen mukaan paino vaikuttaa vain naisten palkkatasoon, toisen mukaan vaikutus näkyy sekä miehillä että naisilla. 

Outi Sarpilan mukaan näyttöä on myös siitä, että uutta työntekijää palkattaessa kahdesta tasavertaisesta hakijasta paikan saa todennäköisesti miellyttävämmän näköinen. Ikääntyneet taas voivat kokea syrjintää paitsi ikänsä myös ulkonäkönsä vuoksi.

SAK:n vastikään teettämässä työllistymisen esteisiin keskittyneessä haastattelututkimuksessa ulkonäön merkitys nousi myös esiin. Eräs tutkimukseen osallistunut työnhakija kertoi kuulleensa, ettei ollut hakemaansa tehtävään riittävän edustavan näköinen.

Ulkonäkö voikin olla työntekijää palkattaessa niin sanottu vaiettu valintaperuste.

Kullakin alalla on omat ulkonäkönorminsa

Viehättävä ulkonäkö ei kuitenkaan ole välttämättä vain etu. Miehet näyttävät hyötyvän hyvästä ulkomuodosta aina, mutta naisille viehättävyys voi olla myös rasite.

– Miesvaltaisilla aloilla feminiinisyys voi vaikeuttaa työnhakua. Rekrytoija voi ajatella, että viehättävällä naishakijalla ei ole niitä ominaisuuksia ja kykyjä, joita miesvaltaisella alalla tarvitaan. Hän voi siis tehdä hakijan ulkonäön perusteella johtopäätöksiä, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa, Outi Sarpila huomauttaa.

Monella alalla, työpaikalla tai ammatissa on kirjoittamattomia sääntöjä siitä, miltä työntekijän pitäisi näyttää. Normista poikkeava olemus on aina riski.
Tavaratalon kosmetiikkaosastolta myyjän paikkaa hakevan ei kannata mennä työhaastatteluun verkkareihin pukeutuneena ja ehostamattomana, sen sijaan vaikkapa hitsaajan työtä tavoittelevalle asu voi olla hyvinkin sopiva.

– Joissakin töissä myös huolittelemattomuus voi olla normi, Sarpila sanoo.

Yleensä ihmiset mukautuvat tällaisiin sanattomiin sääntöihin ja normeihin, sillä sopeutuminen helpottaa arkea.

Aina säännöt eivät kuitenkaan ole sanattomia. Etenkin palvelualoilla työnantaja voi jopa suoraan velvoittaa työntekijää pukeutumaan ja laittautumaan tietyllä tavalla. Lävistykset ja tatuoinnit eivät saa näkyä, sukkahousuja pitää käyttää. Ehostusta pitää olla.

– Tämä on niin sanottua esteettistä työtä, josta työnantaja ei kuitenkaan maksa palkkaa. Työntekijä joutuu tekemään valmistautumisen omalla ajallaan.

Naisille tällaisia velvoittavia sääntöjä on tavallisesti enemmän kuin miehille.

Suuret tuloerot lisäävät ulkonäön merkitystä

Erityisen paljon ulkonäön merkitystä työelämään on tukittu Yhdysvalloissa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkimus on yleistynyt myös Euroopassa. Suomessa aihetta on toistaiseksi tutkittu melko vähän.

Eniten tutkimustietoa ulkonäön merkityksestä on naisvaltaisilta palvelualoilta ja keskiluokkaisista valkokaulusammateista. Miesvaltaisia duunarialoja ja ulkonäköä sen sijaan ei ole juurikaan tutkittu.

Yhdysvaltalaistutkimusten mukaan ympäröivällä yhteiskunnalla ja kulttuurilla on suuri merkitys siihen, millaisen painoarvon ulkonäkö työelämässä saa. Hyvänä pidetty ulkonäkö tuo työmarkkinoilla etulyöntiasemaa etenkin Yhdysvaltain kaltaisissa yhteiskunnissa, joissa on paljon statukseen perustuvaa kilpailua ja suuret tuloerot.

– Suomessa hyvää ulkonäköä ei painoteta niin näkyvästi ja avoimesti. Taustalla vaikuttavat muun muassa historia ja ihanne sukupuolten tasa-arvosta. Suomi oli pitkään maatalousvaltainen maa. Pellolla työtahti oli merkittävämpi asia kuin ulkonäkö. Elinkeinorakenteemme on palveluvaltaistunut vasta vähän aikaa sitten verrattuna vaikkapa Keski-Eurooppaan.

Ulkonäön korostaminen ei ole kenenkään etu

Outi Sarpilan mukaan ulkonäköä ei voi sulkea pois työelämästä sillä se on iso osa ihmistä. 

– Sen me näemme ensimmäisenä uudesta ihmisestä. Ongelmallista kuitenkin on, jos alamme arvottaa ihmisiä heidän ulkonäkönsä perusteella. Ei ole kenenkään etu, jos ulkonäön takia ohitetaan todellisia ansioita ja kykyjä. Arvottaminen ei palvele työntekijää eikä työnantajaa.

Jotta ulkonäön painoarvoa rekrytoinnissa ja urakehityksessä voisi vähentää, pitäisi rekrytoijien ja esimiesten tietoisesti pohtia ulkonäön vaikutusta ja omia asenteitaan.
Ulkonäön painoa rekrytoinnissa voi koettaa vähentää myös hyvin konkreettisella keinolla: työnhakijoita voi kieltää liittämästä omaa kuvaansa työhakemukseen.

– Tämä ei yksinään ratkaise ongelmaa. Käytäntö voi kuitenkin antaa mahdollisuuden edetä haastatteluun sellaisille taitaville ammattilaisille, jotka olisivat saattaneet kuvan perusteella karsiutua hausta varhaisessa vaiheessa, Outi Sarpila huomauttaa.

Anu Vallinkoski