Uhri vai aktiivinen toimija? – Ilmastonmuutoksen hillitseminen ei onnistu ilman työntekijöitä

Haastattelin ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisen kattojärjestön ITUCin australialaista pääsihteeriä Sharan Burrow’a seitsemän vuotta sitten. Ilmastonmuutos ei vielä ollut ammattiyhdistysliikkeen asialistan kärjessä. Moni työntekijä ja ay-johtaja oli sitä mieltä, että työpaikkojen turvaaminen on tärkeämpi asia kuin ilmastonmuutoksen torjuminen. 

Kysyin Sharan Burrow’lta tuolloin, mitä mieltä hän on, kumpi on tärkeämpi asia? Burrow oli hetken hiljaa, huokasi syvään ja sanoi: “There are no jobs on a dead planet” (kuolleella planeetalla ei ole työpaikkoja). Burrow’n viesti oli, että näitä kahta asiaa ei voi asettaa vastakkain.

Nyt ilmasto lämpenee kiihtyvää tahtia, ja asian ottavat vakavasti niin hallitukset kuin ammattiyhdistysliike. 

Ammattiyhdistysliikkeen kärkivaatimus on oikeudenmukaisuuden varmistaminen, kun siirrymme kohti hiilineutraaliutta. Vaatimuksessa on kyse siitä, että kukaan ei joudu kärsimään kohtuuttomasti ilmastonmuutoksen torjunnan ja ilmaston lämpenemisen väistämättä mukanaan tuomista muutoksista talouteen, työpaikkoihin ja ylipäätään yhteiskuntaan.

Oikeudenmukainen siirtymä tarkoittaa myös sitä, että työntekijöiden ja heitä edustavan ammattiyhdistysliikkeen näkemykset huomioidaan kaikilla päätöksenteon tasoilla: globaalien ja kansallisten suunnitelmien valmistelussa sekä eri toimialoilla ja yksittäisillä työpaikoilla, joissa muutokset käytännössä tehdään.

– Poliitikkojen pitää huomioida työntekijöiden tarpeet samalla vakavuudella kuin yritysten näkemykset. Työntekijöiden on välttämätöntä päästä mukaan valmistelemaan ja tekemään päätöksiä toimista, joilla ilmastonmuutosta hillitään. Vain näin heidät voidaan sitouttaa tarvittaviin toimiin, painottaa SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Pia Björkbacka. 

Hän vastaa SAK:ssa ilmastopoliittisesta valmistelusta ja osallistui marraskuussa Glasgow’n ilmastokokoukseen.

Mitä oikeudenmukainen siirtymä tarkoittaa käytännössä?

Mitä pitää tehdä, jotta siirtymä hiilineutraaliin maailmaan on kaikkien kannalta mahdollisimman reilu? 

Kyse on muun muassa siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnan ja ilmaston lämpenemisen vaikutuksia eri alojen työllisyyteen ja työtehtäviin ennakoidaan ja mahdollista työttömyyttä pyritään eri keinoin estämään. Tätä arviointia pitää tehdä huomattavasti nykyistä enemmän kansallisesti ja eri aloilla, mutta myös yksittäisillä työpaikoilla.

Pia Björkbacka antaa esimerkin. Työnantajan pitää kertoa työntekijöille etukäteen, jos työn tekemisen tapaan, työnkuviin tai yrityksen liiketoimintaan on tulossa ilmastotoimista johtuvia muutoksia. Työpaikoilla voidaan sitten yhdessä suunnitella siirtymistä uuteen liiketoimintaan tai työn tekemisen tapaan ja miettiä samalla, millaista uutta osaamista tarvitaan. 

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävät toimet eivät kohtele toimialoja samalla tavalla. Suomessa keskimääräistä suurempia työllisyysvaikutuksia on odotettavissa energiateollisuuden lisäksi esimerkiksi kemian- ja prosessiteollisuuteen. Mikään ala ei kuitenkaan ole täysin suojassa muutoksilta. 

Siksi työntekijöillä pitää olla mahdollisuus täydennys- ja uudelleen koulutukseen tilanteissa, joissa vanha työ katoaa tai työtehtävät muuttuvat ja edellyttävät uusia taitoja. 

– Liiallinen ilmaston lämpeneminen on uhka ihmisten hyvinvoinnille ja pidemmän päälle myös elinkeinoille. Emme voi estää muutoksia, mutta voimme pehmentää niitä esimerkiksi muutosturvaa laajentamalla ja muun sosiaaliturvan avulla, Pia Björkbacka sanoo.

Glasgow’ssa otettiin askelia oikeaan suuntaan

Pia Björkbacka on tyytyväinen siihen, että Glasgow’n kokouksessa otettiin lisäaskelia työntekijöille oikeudenmukaisen siirtymän suuntaan. 

Glasgow’ssa päästiin yksimielisyyteen muun muassa siitä, että fossiilisten polttoaineiden kuten kivihiilen käytöstä luovutaan, vaikka luopumisen aikataulu jäi vielä auki. Samalla todettiin, että siirtymä fossiilittomaan talouteen on tehtävä oikeudenmukainen siirtymä huomioiden.

Vielä painavammin työntekijöille oikeudenmukainen siirtymä oli esillä Katowicen ilmastokokouksessa vuonna 2018. Silloin useat maat Suomi mukaan lukien allekirjoittivat sitoumuksen, jossa allekirjoittajat lupaavat huomioida työntekijöille oikeudenmukaisen siirtymän kansallisissa energia- ja ilmastostrategioissaan ja tarkastella niiden etenemistä vuosittain. 

– Katowicessa Suomi sitoutui työntekijöille oikeudenmukaisen siirtymän toimiin, mutta valitettavasti tässä ei oikein ole edetty. Ei riitä, että oikeudenmukaista siirtymää tarkastellaan vain osana maakunnallisia strategioita ja niissäkin pelkästään turvetuotannon osalta, Pia Björkbacka sanoo.

Unohtiko hallitus työntekijät?

Hallituksen tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Hallitus myös lupaa ohjelmassaan, että päästöjen vähentämiseen tähtäävät toimet toteutetaan alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.  

Suomessa on laadittu eri toimialoilla suunnitelmia siitä, miten kohti hiilineutraaliutta pitkällä aikavälillä siirrytään ja mitä vaikutuksia muutoksella on eri aloille. Pia Björkbacka kritisoi suunnitelmia siitä, että ne on tehty työ- ja elinkeinoministeriössä työnantajavetoisesti. Suurimmassa osassa suunnitelmia ei ole kartoitettu työllisyysvaikutuksia tai vaikutuksia työntekijöiden osaamistarpeisiin. 

– Nyt olisi korkea aika tehdä kansallinen oikeudenmukaisen siirtymän suunnitelma, jossa olisivat mukana kaikki toimialat ja jonka laatimiseen myös työmarkkinajärjestöt osallistuisivat.

Pirjo Pajunen

Mitä SAK:laiset ajattelevat ilmastonmuutoksesta?

SAK tutki 20–40-vuotiaiden jäsenliittojensa jäsenten näkemyksiä ilmastomuutokseen liittyen kaksi vuotta sitten. Kyselystä nousi esiin kolme seikkaa:

1. Jäsenet pitivät ilmastonmuutosta vakavana ongelmana ja odottivat ammattiliitoilta toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
2. Tutkimukseen osallistuneista 69 prosenttia kertoi suhtautuvansa myönteisesti uuden ammatin opiskelemiseen, jos se on tarpeen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
3. Eniten vastaajia mietitytti ympäristötoimien vaikutus työllisyyteen. Kuitenkin enemmistö (59 %) kannatti ilmastonmuutoksen hillitsemistä, vaikka se tarkoittaisi työpaikkojen vähenemistä joillakin aloilla.