Työtapaturmien määrä noussut huolestuttavasti 90-luvulla – Kuljetusalan turvallisuus kaipaa parannuksia (18.5.1999)

Kuljetuksissa ja varastoinnissa sattuneiden työtapaturmien määrä on noussut 90-luvun aikana peräti 19 prosenttia. Valtaosa viime vuosien katastrofiluontoisista suuronnettomuuksista on sattunut erilaisten kuljetusten yhteydessä. Kuljetusten osuus kuolemaan johtaneiden työtapaturmien kokonaismäärästä onkin huomattava, yli kolmannes.

– Onnettomuus- ja tapaturmatilastot osoittavat viime vuosilta huolestuttavaa kehitystä. Koko kuljetusalan turvallisuutta on lähdettävä kohentamaan. On puututtava onnettomuuksien syihin ja lähdettävä poistamaan niitä. Kuljetusalan ammattilaiset ovat kokeneet erityisen kipeänä syytökset, jotka ovat kohdistuneet esimerkiksi onnettomuusjunan tai rekka-auton kuljettajaan. Todellisiin onnettomuuden syihin, kuten esimerkiksi työaikajärjestelyihin, turvallisuusjohtamisen puutteisiin ja järjestelmävirheisiin ei sen sijaan ole haluttu pureutua, totesi Kuljetusalan toimialaneuvottelukunnan puheenjohtaja Kauko Lehikoinen Turvalliset, toimivat kuljetukset -seminaarissa Helsingissä tiistaina.

Kuljetusalan ammattilaiset haluavat parantaa kokonaisturvallisuutta ja toivovat yrityksiin kunnianhimoisia tavoitteita, jotka pyrkivät nolla-tapaturmiin tai nolla-onnettomuuksiin.

– Mielestäni tavoitteeksi tulisi asettaa ”ei yhtään onnettomuutta, ei yhtään tapaturmia, matkustajat ja rahti turvallisesti perille kuljetusalan ammattilaisten avulla”, Lehikoinen korosti. Hänen mielestään kuljetusyrityksiä olisi kehitettävä turvallisuusnäkökulmasta, muutosta kaivataan niin turvallisuusjohtamiseen kuin yritysten ja työntekijöiden turvallisuusarvoihin ja asenteisiin.

– Uskomme, että tällä tavoin voidaan turvata suomalaisen kuljetuselinkeinon kilpailukyky kansainvälistyvässä yritystoiminnassa. Meidän ei pidä kilpailla alhaisilla työvoimakustannuksilla vaan maailmanlaajuisesti korkeatasoisilla, luotettavilla ja turvallisilla kuljetuspalveluilla.

Kuljetusalalla yli 10 000 työtapaturmaa.

Viime vuonna kuljetuksissa ja varastoinnissa sattui yhteensä noin 10 000 korvaukseen johtanutta työpaikkatapaturmaa. Määrä on peräti 19 prosenttia suurempi kuin vuonna 1992. Kuljetusalan työpaikkatapaturmien määrä on noussut selvästi enemmän kuin esimerkiksi teollisuuden aloilla.

– Raskaissa kuljetuksissa seuraukset ovat selvästi vakavampia kuin työvahingoissa keskimäärin. Vakavista, yli 30 päivän työstä poissaolon aiheuttaneista tapauksista, kuljettamisen ja muun liikkumisen osuus on jo noin 30 prosenttia ja kuolemantapauksista 38 prosenttia, totesi seminaarissa puhunut tutkimusinsinööri Marko Vuorinen Työterveyslaitokselta.

Yleisimmät syyt kuljetusalan vakaviin työtapaturmiin ovat vaarallinen tai väärä työtapa, riskinotto, toimenpiteiden laiminlyönti sekä tiedon tai osaamisen puute. TOT-kuolemantapaustutkintaraporttien mukaan yleisin työtehtävä tapaturman sattuessa on ollut varastotyöt, joiden osuus tapauksista oli 27 prosenttia. Puolet näistä sattui varsinaisen kuljetustyön aikana.

– TOT-tutkintaraporteissa esitetyissä parannusehdotuksissa korostuvat työorganisaation menettelytavat. Jopa 72 prosenttia torjuntakeinoista kohdistui töiden järjestelyihin, työtapoihin ja tiedottamiseen, Vuorinen kertoi.

Hänen mielestään pitkällä tähtäimellä turvallisuuden ja tehokkuuden yhteensovittamisesta tulee logistiikan palveluyrityksille kilpailutekijä – ja jopa elossa pysymisen ehto.

– Viimeksi on voitu seurata taistelua idänkaupan kuljetuksista. Jos yrityksissä laajemminkin kemianteollisuuden tapaan alettaisiin arvioida kuljetusliikkeitä myös turvallisuusnäkövinkkelistä, suomalaiset saattaisivat olla taas vahvoilla markkinaosuuksia jaettaessa.

Tavoitteeksi nolla tapaturmaa.

Työterveyslaitoksen työturvallisuusosaston johtajan, professori Jorma Saaren mielestä keinot kuljetusalan tapaturmien poistamiseksi ovat olemassa kunhan tahto riittää tapaturmien torjuntaan.

– Useat Suomesta tuotantolaitoksen ostaneet ulkomaiset yritykset ovat osoittaneet, että työtapaturmat on saatettavissa nollaan riittävästi tahtomalla. Kysymys on siitä, että yrityksen johto ottaa työtapaturmiin selvän kannan: nolla on ainoa oikea määrä työtapaturmia, Saari esitti.

Nolla-tavoitteen avulla johto antaa selkeän viestin henkilöstölle. On myös tärkeää, että johto sitoutuu itse tavoitteeseen.

– Liikenne on oiva esimerkki tahtotilojen vaikutuksesta turvallisuuteen. Lentoliikenne on turvallista, koska lentoyhtiöt ymmärtävät onnettomuuksien vahingollisuuden bisnekselle. Niinpä jokainen onnettomuus ja kriittinen tilanne selvitetään juurta jaksain. Sen sijaan merenkulku – jos edelleen uskotaan, että tuurilla ne laivat seilaavat – näkee vielä uusia ”estonioita”, sillä maailman tankkilaivoista 15 prosentille sattuu haveri vuosittain. Kumipyöräliikenne jää näiden ääripäiden väliin. Se asettaa itselleen tavoitteita, esimerkiksi 400 kuollutta per vuosi. Tavoitteilla on taipumus toteutua. Tosin Ruotsissa tieliikenteessä tavoitellaan nolla-kuolema tasoa, Saari totesi.

Saari kaipasi yrityksiin nykyistä parempaa turvallisuuskulttuuria. Erityisesti yritysjohdolta hän odotti uudenlaisia asenteita.

– Vapaan maailmantalouden myötä on kehittymässä uudenlaista korkeaa eettistä ajattelua. Maailmalla menestystä haluavat yritykset joutuvat osoittamaan, että ne todella välittävät ihmisistä. Ne pitävät ihmistä aidosti tärkeimpänä eivätkä mieti mitä turvallisuus maksaa. Tällaisissa yrityksissä ihmisiin ei haluta panna hintalappua, eikä niissä toimita vain nopeitten voittojen perässä välittämättä ihmisille tai ympäristölle koituvista vahingoista. Kansainvälinen yritysmaailma on myös oivaltamassa intellektuaalisen ja sosiaalisen pääoman merkityksen menestymiselle kovassa kilpailussa. Tapaturmat kuluttavat tätä pääomaa, Saari korosti.

Sitoutumista tarvitaan.

Teollisuusvakuutuksen johtavan asiantuntijan Kari Häkkisen mielestä turvallisuuskulttuuri muuttuu yrityksissä vain, kun johto sitoutuu muutokseen ja luo sille edellytykset. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ohjeistuksen muuttamista, palkkiojärjestelmän uusimista ja palautteen antamista. On myös tärkeää saada koko henkilöstö mukaan yhteistyöhön parantamaan turvallisuuskulttuuria.

– Kun saman toimialan eri yrityksiä verrataan, havaitaan hyvin suuria eroja tapaturmariskin tasossa. Parhaat yritykset yltävät lähes nollatasoon, kun huonoimmat ovat aivan eri lukemilla. Jos toimialan sisäiset teknologiset yms. erot ovat pienet – vertaillaan esimerkiksi jätekuljetusyrityksiä keskenään – erojen selitykset löytyvät juuri turvallisuusjohtamisen tasosta.

Häkkisen mielestä eräs onnistumisen edellytys näyttää olevan, että yrityksessä vallitsee avoin, keskusteleva yhteistyöilmapiiri, mutta samalla siellä on tiettyä kurinalaisuutta, joka näkyy selkeänä vastuunjakona ja suunnitelmallisuutena.

– Hyvin johdetussa kuljetusyrityksessä sattuu vähän tapaturmia, Häkkinen korosti.