Työtä jolla on tarkoitus

Lapin Kullan väreistä tunnistettava rekka on parkissa Paperinkeräys Oy:n ison hallirakennuksen sisällä Turun Ilmarisenkadulla. Ilmassa on maltaan ja makeutusaineiden huumaava sekoitus.

Kolmen tuotantotyöntekijän tiimi työskentelee rekan vierellä sujuvasti, sanoja ei tarvita, eikä niitä kuulisikaan. Kari Kinnunen on trukin puikoissa purkamassa rekkaa. Timo Jokinen siirtää liukuhihnan äärelle läpinäkyviä muovisäkkejä täynnä litistettyjä tölkkejä. Mattopuukko viiltää säkin halki ja keräysalumiini päätyy hihnalle.

Tiimin kolmas mies, Zecko Todorov tyhjentää massiivisia pahvilaatikoita, tölkit ropisevat hihnalle ja pahvilaatikko lentää kaaressa isoon kekoon. Siitä sen matka jatkuu pahvina.

Lajittelukeskuksessa työskentelee kahdeksan työntekijää, toimihenkilöitä on saman verran.

– Paperin määrä on vähentynyt jo viisi kuusi vuotta, tuotantopäällikkö Ari Aalto kertoo.

Nyt lajittelukeskuksessa otetaan vastaan ja pistetään kiertoon paperin ohella kartonkia, tölkkejä, muovipulloja, lasia, kuormalavoja ja energiajätettä. Lajittelukeskuksesta lähtee eteenpäin parikymmentä erilaista lajiketta kierrätettyä materiaalia.

Yritys on ketterästi muuttanut suuntaa, työ ja tekemisen tapa on muuttunut ja myös työntekijöiden joukko on uusiutunut. Sopimuksena on paperiteollisuuden työehtosopimus.

– Työ on muuttunut niin monisäikeiseksi. Jokaisen pitää pysähtyä, tässä olisi kasvamisen paikka, pääluottamusmies Timo Kauppinen filosofoi.

Käsityötä ja yhteispeliä

Liukuhihnalla kimaltavat tölkit ovat puhdasta alumiinia. Tölkit puristetaan isoiksi paaleiksi. Yksi paali painaa 500 kiloa ja yksi tölkki 18 grammaa, paalissa on tölkki poikineen. Alumiini valjastetaan panimoteollisuuden käyttöön jälleen uusiksi tölkeiksi.

Työntekijöillä on päässään kuulokkeet, melun tilalla on radioääni. Mutta mikä on kanava?

– Radio Rock tai City, Timo Jokinen kertoo. Lajittelutyössä ei jutella, ruokatauolla juttu lentää.

Jokisen mielestä työ on vaihtelevaa. Tuotannossa kaikki tekevät kaikkea.

– Leppoisaa hommaa ja tekemistä riittää. Jokainen tekee perushommansa ja jos aikaa on, menee auttamaan toisia.

Työ on periaatteessa ulkotyötä, vaikka sitä tehdään katoksen alla. Kun on kylmä, on liikuttava itsensä lämpimäksi. Helteelle ei voi mitään, on vain muistettava juoda. Varusteet ovat kunnossa turvakengistä hanskoihin. Jaksamista lisää myös liikunta- ja kulttuurikortti, joka tässä porukassa on hyödynnetty yhteisiin karting-kierroksiin.

Huuhtelun merkitys tuntuu nenässä

Kotona kerätyt maitotölkit ja mehupurkit päätyvät keräyskartonkiin.

– Meidän toiveemme on, että ne tulevat mahdollisimman puhtaana, mutta kylmä vesi ja pikainen huuhtelu riittää, Aalto toteaa.

Kun purkki odottaa kesäkuumalla keräysastiassa pari viikkoa, haju on lajittelukeskuksessa – mielenkiintoinen. Purkkien kalvon sisällä on kuitenkin todella puhdasta pahvia.

Korkealla hallin keskellä on neliömäinen rakennus, johon ulkopuolisilla ei ole asiaa. Siellä salaiset kansiot, salattavat asiakirjat muuttuvat paperisilpuksi. Salailulla on kuitenkin hauska loppu. Asiakirjat päätyvät lopulta vessapaperiksi.

Kierrätys lisää työmotivaatiota

Kotikeräyspaperi muodostaa pienen vuoren hallin lattialle. Tieto helpottaa kierrättäjän tuskaa.

– Kaikki, mitä postiluukusta tulee, kelpaa keräykseen, Aalto vakuuttaa.

– Aikaisemmin paperi lajiteltiin hihnalla, tuotantotyöntekijä ja Turun lajittelukeskuksen luottamusmies Pauli Leppälä kerto.

– Nyt erottelu tehdään karkeammin lattialla, mikä on raskaampaa.

Leppälä tietää mistä puhuu, työkokemusta on 32 vuoden ajalta. Hänellä on työn alla paperirullia UPM:n Rauman tehtaalta. Paperi leikataan irti, sen matka jatkuu Saksaan. Paksu kartonkiputki menee keräyskartongiksi. Hikikarpalot kertovat, että työ on vaativaa.

– Tätä saa omaan tahtiin tehdä, vaikka työ on aika raskasta. Voi välillä ottaa kevyemmin, ei ole pakkotahtista työtä.

– Sellainen usko on, että tämä on hyödyllistä hommaa. On sillä merkitystä. Kyllä se innostaa ja motivoi, ettei tee turhaa työtä, sanoo Pauli Leppälä.

Sini Silvàn