Työsuojeluvaltuutettu Arttu Jokikota oppi kurssilla, että ergonomia on paljon muutakin kuin oikeaoppista nostamista

Perinteisen ajattelutavan mukaan ergonomiassa on kyse esimerkiksi siitä, miten taakkoja nostetaan tai että työskentelyasennot eivät ole luonnottomia. Tässä on kyse fyysisestä ergonomiasta, mutta organisatoriseen ergonomiaan ja kognitiiviseen ergonomiaan panostaminen tukevat myös työntekijöiden jaksamista.

– Vasta Murikka-opiston ergonomiakurssilla aloin itse tajuta, miten laaja käsite ergonomia on, mitä kaikkea siihen työpaikallakin liittyy ja mihin kaikkeen se vaikuttaa työpaikalla, kertoo Arttu Jokikota, joka toimii kolmatta kautta päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna SSAB Hämeenlinnan terästehtaalla.

Hän osallistui Teollisuusliiton Murikka-opistossa järjestetylle kurssille muutama vuosi sitten. Kurssin oppeja hän on pyrkinyt soveltamaan käytäntöön muun muassa terästehtaalla käynnistetyssä turvallisuusohjelmassa, jossa on kyse organisatorisesta ergonomiasta, kuten työprosessien suunnittelusta ja henkilöstön yhteistyöstä. 

– Turvallisuusohjelmassa painotetaan työyhteisössä toimimista ja vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Työntekohan on meille jatkuvaa sosiaalista kohtaamista.

Fiksut valinnat vähentävät kuormitusta

Fyysinen ergonomia eli ”perinteinen ergonomia” osataan ottaa SSAB:lla huomioon varsin hyvin.

– Se on iskostunut ihmisten ammattitaitoon, arvioi Jokikota.

Eniten petrattavaa on kognitiivisessa ergonomiassa, joka keskittyy työn tiedolliseen puoleen, kuten havaitsemiseen, muistamiseen ja oppimiseen. Sen merkitys on asteittain kasvanut työn luonteen muuttuessa.

– Tehdas on rakennettu 1970-luvun maailmaan, ja työ on ollut silloin yksinkertaisempaa. Nykyään siihen kuuluu paljon tietokoneen käyttöä, materiaalivirtojen hallintaa ja raportoimista. 

Iso osa raportoinnista on turvallisuushavaintoja, joita yleensä tehdään taukotiloissa sijaitsevilla tietokoneilla. Jokikodan mielestä toimintaa voisi sujuvoittaa.

– Voisi tarjota työntekijöille paremmat laitteet, ettei tarvitsisi aina lähteä omalta työpisteeltä pois tekemään turvallisuusraporttia. Niitä tehdään myös omalla puhelimella, mutta sekin on vähän kömpelöä.

Tällainen muutos tukisi muuta työntekoa siten, että havaintojen tekoon ja turvallisuusajatteluun jäisi enemmän aikaa, kun itse raportoiminen hoituisi vaivattomasti.

Raksalla, kaupassa ja hoiva-alalla omat haasteensa

SAK:n aloilla on runsaasti töitä, joissa on laaja kirjo erilaisia ergonomisia haasteita. 

– Staattisia työasentoja, paljon toistoja, jatkuvaa istumista tai seisomista… luettelee SAK:n työympäristöasiantuntija Anne Mironen. 

Hän mainitsee rakennusalan esimerkkinä fyysisesti kuormittavasta työstä. Esimerkiksi kaupan alalla rasitusta aiheuttaa jatkuva tavaroiden siirto ja hyllyttäminen. Hoiva-alalla puolestaan on monia sekä fyysiseen, kognitiiviseen että organisatoriseen ergonomiaan liittyviä kuormitustekijöitä.

– Jos ajatellaan vaikka kodinhoitajan työtä, niin siihen kuuluu raskaita nostoja, kun täytyy liikuttaa huonokuntoisia ihmisiä heidän omissa kodeissaan, jotka on suunniteltu tavalliseen asumiseen. 

Kodinhoitoalalla ilmeneekin huomattavan paljon tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Myös työtapaturmia sattuu hyvin paljon. Organisatorisen ja kognitiivisen ergonomian ongelmia kodinhoitajilla ovat liian täyteen ahdetut päivät, suuri työmäärä ja lukuisat muistettavat asiat, jotka kuormittavat aivoja – ja aivojen kuormitus saattaa aiheuttaa fyysistä oirehdintaa muualla kehossa.

– Ei ole aikaa tehdä töitä kunnolla, kun on minuuttiaikataulu ja yhden asiakkaan kanssa voi käyttää vain tietyn ajan.

Anne Mironen arvelee, että ergonomia merkitsee ihmisten mielissä ja työpaikkojen arkisessa kielenkäytössä yhä ensisijaisesti fyysistä ergonomiaa. Käsitteen laajentaminen saattaisi kuitenkin tuoda hyötyjä.

– Esimerkiksi tietojärjestelmien kehittämisessä olisi hyvä ottaa sellainen näkökulma, että ajateltaisiin ihmisen ja järjestelmän välisen suhteen kehittämistä. Eli otettaisiin huomioon järjestelmää käyttävien ihmisten toimintaedellytykset.

Mikko Nikula