Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Uutiset “Työskentelen välillä kaupan k…

Sirkus- ja esitystaiteilija Milla Jarkoa arvostetaan alalla. Hänellä on silti olo, että istuvalle hallitukselle hän on näkymätön.

Uutinen

“Työskentelen välillä kaupan kassalla voidakseni tehdä ammattiani vastaavaa työtä, johon minulla on koulutus”

Sirkus- ja esitystaiteilija Milla Jarkosta tuntuu, että leikkaukset rankaisevat häntä hänen ammatinvalinnastaan.

Kutsu Linnan juhliin, kansainvälistä huomiota, sirkuksen mainetekopalkinto, haastatteluita mediassa. Vaikka alalla sirkus- ja esitystaiteilija Milla Jarkoa arvostetaan, hänellä on silti olo, että istuvalle hallitukselle hän on näkymätön ja arvomaailmat ristiriidassa.

– Koen merkityksettömyyttä, arvottomuutta. Se tuntuu ristiriitaiselta, kun juuri viime vuoden aikana olen ollut niin sanotusti nosteessa omalla alallani, Jarko sanoo.

Hallitus suunnittelee leikkauksia esimerkiksi ansiosidonnaiseen päivärahaan.

– Se iskee kovaa meitsiin, joka just ja just on päässyt siihen kiinni. Kun uusi hallitus valittiin, tajusin, että nyt tulee vielä kuumemmat paikat. Työskentelen jo valmiiksi niin epävarmalla alalla, Jarko sanoo.

Tällä hetkellä ansiopäivärahaa saa, jos on ollut ennen työttömyyttä työttömyyskassan jäsen ja työssä noin puoli vuotta. Hallitus haluaa nyt tuplata ajan vuoteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ansiopäivärahalle olisi jatkossa hankalampi päästä. Pätkätöitä tekevän Jarkon oli jo ennestään vaikeaa päästä ansiosidonnaiseen kiinni, ja nyt siitä voi tulla vielä vaikeampaa.

– Teen pätkätyötä, joka on lähes ennustamatonta. Tällä hetkellä tälle vuodelle on yksi varma keikka tiedossa. Yksittäisten esitysprojektien harjoitusjaksot vapaalla kentällä voivat kestää parista viikosta pariin kuukauteen, mitä seuraa muutama esitys, sitten saatan olla taas tyhjän päällä. Tai teen yksittäisen keikan, ja hetkeen ei taas ole mitään. Välillä on jaksoja, jolloin töitä taas on todella paljon.

– Tuntuu kuin leikkaukset rankaisisivat ammatinvalinnastani ja jopa syvemmin siitä, mihin uskon ja mikä minulle on elämässä tärkeää. Joskus se menee jopa niin syvälle, että ikään kuin se, mitä olen, tulisi kyseenalaistetuksi. Kuin minä ja työni olisimme näkymättömiä. Ikään kuin hallituksella ei olisi minkäänlaista käsitystä siitä, minkä muotoista työskentelyni tai arkeni on. Ja kiinnostaako se edes heitä?

Ahdistaa ajatus siitä, että mun tulisi tehdä päivätyökseni ei ammattiani vastaavaa työtä ja iltaisin vähän harrastella taidetta. Se ei toimi niin. 

Voidakseen tehdä koulutustaan ja ammattitaitoaan vastaavaa työtään, Jarkon on tehtävä toisia töitä.

– Työskentelen välillä kaupan kassalla, voidakseni tehdä sitä työtä, mitä todella haluan. Ahdistaa ajatus siitä, että mun tulisi tehdä päivätyökseni ei ammattiani vastaavaa työtä ja iltaisin vähän harrastella taidetta. Se ei toimi niin. Taide on minulle tapa olla yhteydessä tähän maailmaan ja yhteiskuntaan. Nyt tuntuu, etten saa toteutua tai että tapani toteutua, olisi jotenkin väärä. Välillä tulee olo, että mun oletetaan vaan hyväksyvän, että sitä työtä, mitä mä teen, ei nykyinen hallitus koe tarpeeksi arvokkaaksi. Ja se, että työn arvo on mitattavissa vain rahassa.

Jarko muistuttaa, että taiteella on kautta historian ollut suuri merkitys yhteiskunnallisessa keskustelussa ja asioiden muuttamisessa.

– Tajuaako ne tyypit, esimerkiksi Riikka Purra, että hän ei välttämättä voisi toimia naisoletettuna ministerinä, jos ei olisi kulttuuria ja taidetta, joka on osallistunut yhteiskunnan kaikenlaisiin murroksiin, nostanut asioita keskusteluun ja muuttanut yhteiskuntaa? 

Hallituksen leikkauslista on pitkä. Suurin osa leikkausten vaikutuksista osuu pienituloisiin. Jarko uskoo, että tällä on seurauksensa.

– Kun katson 5–10 vuoden päähän, niin näen surullisia ihmisiä. Sellaisia harmaita liuskoja. Uskon, että säästöt tulevat vielä kalliiksi. Esimerkiksi mielenterveysongelmat ovat jo nyt kasvussa.

– Olen halunnut olla taiteilija niin kauan kuin muistan. Elän ja hengitän tätä työtä. En tiedä, mitä muuta tekisin. Marginaalissa toimiessani saan osakseni tietynlaista vapautta. Kääntöpuolena on kokemus toiseudesta. Ilman leikkauksiakin suuntaan vastavirtaan. Mietin jos tämän maan valta-asemissa istuvat lähestyisivätkin minua, marginaalin palasta, ja sanoisivat: ”Hei, haluaisin sinua kuunnella.” Mikä muuttuisi? Mulla on oikeus kokea, että kuulun. Jos kokemus omasta merkityksellisyydestä lakkaa, voin vain kuvitella, mitä se tekee ihmiskunnalle. Ei ainakaan voittoa, Jarko sanoo.

Lue lisää hallituksen suunnittelemista ja toteuttamista leikkauksista.