Sirje ja Toomas Lillpea viihtyvät Suomessa, mutta aikovat muuttaa jonakin päivänä takaisin Viroon.
Tiimityö sujuu erilaisuudesta huolimatta
K.Hartwallin metallialan yrityksessä Sipoossa kolmannes työntekijöistä on ulkomaalaistaustaisia. Vietnamilaisia yrityksessä on työskennellyt jo pitkään, lisäksi työntekijöitä on muun muassa Virosta ja Bosniasta.
Sillä, mistä työntekijät ovat kotoisin, ei ole mitään merkitystä, sanoo pääluottamusmies Lars–Mikael Ståhl.
– Tämä on tiimityötä, meillä ei ole edes mahdollista eristäytyä. Kaikki joutuvat olemaan tekemisissä toistensa kanssa, jotta työt sujuvat, sanoo Ståhl.
Hänen mukaansa ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia ja suomalaisten asenne muualta muuttaneita työkavereita kohtaan on asiallinen.
– Minun mielestäni tulemme hyvin toimeen keskenämme.
K.Hartwall on 140 työntekijän perheyritys, joka valmistaa muun muassa rullakkoja ja erilaisia häkkejä. Niistä valtaosa menee vientiin. Työ opetetaan työpaikalla ja siellä tulee tutuksi myös ammattisanasto.
Vietnamilainen Chuong Tran on työskennellyt yrityksessä yli kymmenen vuotta. Hän on edennyt vuorovastaavaksi. Tranin mukaan töissä sujuu nykyään hyvin, mutta aluksi kielimuuri vaikeutti kanssakäymistä.
Sirje ja Toomas Lillpea ovat aviopari. He muuttivat Suomeen Virosta töiden perässä myös kymmenen vuotta sitten. Aluksi pariskunta työskenteli puutarhalla, mutta sitten löytyi K.Hartwall. Molemmat työskentelevät robottihitsaajina.
Huumorintajussa eroja
Lillpeat kertovat muuttaneensa Suomeen ystävien houkuttelemana. He eivät osanneet suomen kieltä muuttaessaan, mutta ovat opiskelleet sitä töiden ohessa.
– Viihdymme, täällä on kivat työkaverit, sanoo Sirje Lillpea.
Toomas Lillpea nyökyttelee vieressä, mutta toteaa, että suomalaiset ovat aika erilaisia kuin virolaiset.
Miten se tulee ilmi?
– Esimerkiksi huumorintajussa. Suomalaisten ja virolaisten vitsit ovat ihan erilaisia. Me emme suomalaisia vitsejä oikein ymmärrä, Toomas Lillpea nauraa.
Lillpeat eivät ole tulleet Suomeen jäädäkseen. He käyvät usein Virossa, ikävöivät siellä asuvia sukulaisia ja aikovat jonakin päivänä muuttaa takaisin kotimaahansa. Sitä, milloin se päivä koittaa, he eivät osaa sanoa.
– Aikoinaan tulimme Suomeen, koska Virossa ei ollut töitä. Meidän kotiseutu on edelleen köyhää ja siellä kärsitään työttömyydestä, kertoo Sirje Lillpea.
Lars-Mikael Ståhl tarjoaa ammattiliiton jäsenyyttä aina uusille työntekijöille ja on valmis auttamaan liittymisessä, jos papereiden täyttäminen tuottaa vaikeuksia.
Lillpeat ja Tran ovat Metalliliiton jäseniä, mutta he eivät ole osallistuneet liiton tai ammattiosaston toimintaan. Kiinnostaisivatko ay-tehtävät?
– Ei siitä tulisi mitään. En osaa niin hyvin suomenkieltä, että voisin auttaa muita, Sirje Lillpea tuumaa.
Pirjo Pajunen