Tekemisellä tarkoitus
– Kohtahan minä jään eläkkeelle näistä hommista, nauraa 32-vuotias Oona Ihalainen ja tarkoittaa ay-liikkeen nuorisotoimintaa. Vielä jonkun aikaa hän on ajatellut pysytellä nuorten toiminnoissa, mutta toinen jalka on jo muussa ay-toiminnassa.
Oona Ihalaisen mukaan tekemisellä pitää olla tarkoitus!
– En tykkää istua kokouksissa, vaan haluan tehdä jotain. Toki ammattiosastojen kokouksissakin tehdään tärkeää työtä, mutta minusta ne ovat pitkäveteistä. Haluan touhuta asioita toisten kanssa.
Nuorten toimintaryhmien aktiivisuus menee aallokossa, välillä on mukana paljon porukkaa ja sitten tulee aallonpohja kunnes taas uutta väkeä innostuu mukaan. Väki vaihtuu väkisin kun ikää tulee. Eräänä nuorten toiminnan tavoitteena Oona pitää sitä, että nuoret kiinnittyisivät oman yhdistyksensä toimintaan tai löytäisivät jonkun muun toimintafoorumin ay-liikkeessä.
– Nytkin meillä pari aktiivista nuorta vaihtoi STTK:laiseen liittoon. Se näkyy heti toiminnassa, toteaa Oona Ihalainen ja hetken päästä pohtii, että olisiko tässä paikka keskusjärjestöyhteistyölle?
– Me tehdään Itä-Suomessa paljon yhteistyötä ja jo perinteeksi tulleelle laivaristeilyllekin lähdetään yhdessä isolla linja-autolla.
– Ja jo ennen kuin täältä itäisestä Suomesta on päästy satamaan, niin kaikki tuntevat toisensa ja juttu luistaa. Monen tunnin matkat ovat ihan hyödyllistä tutustumisaikaa.
Vaikuttaminen valttia
– Vaikuttaminen kiinnostaa, nuoret ovatkin järjestäneet tilaisuuksia esimerkiksi yhteiskuntavaikuttamisesta. Muutenkin yritämme selvittää vaikuttamisen paikkoja.
Ammattiyhdistysliikkeessäkin menee kauan ennekuin saa selville, miten asioihin voi vaikuttaa. Pitää oppia tuntemaan oikeat ihmiset ja ennen kaikkea uskaltaa esittää omia ajatuksiaan. Aluksi olisi hyvä, jos toiset nuoret tukisivat ajatuksia. Aktiivisuus vaatii uskallusta ja vastuunotto saattaa pelottaa.
Politiikalla huono kaiku
Politiikalla on Oona Ihalaisen mukaan nuorten keskuudessa huono kaiku, eikä se puhuttele nuoria. Poliitikkojen pitäisi puhua nuorille tärkeistä asioista eikä sortua kieleen ja käsitteisiin, joita nuoret evät ymmärrä.
Kunnallisvaalien alla pitäisi kertoa kuka päättää kunnallisista palveluista tai kulkevatko bussit Enosta Joensuun keskustaan. Moniin asioihin nuoretkin haluaisivat vaikuttaa, mutta kunnallispolitiikkaan ei haluta koskea pitkällä tikullakaan.
Opintopäivät innostivat
Oona Ihalainen liittyi vuonna 2007 JHL:ään työskennellessään perhepäivähoitajana.
– Ei siinä mennyt kauaa, kun osallistuin perhepäivähoitajien opintopäiville. Sitten jatkoin opintoja ja osallistuin sosiaali- ja terveysalan valtakunnallisille opintopäiville Tampereella.
– Se oli upeaa. Näin ajan ihmisiä ja aloin ajattelemaan laajemmin. Se oli sysäys ay-innostukseen, Oona kertoo.
– Meillä ei ollut nuorisotoimintaa ja siitä innostuessani tutustuin JHL:n aluetoimiston väkeenkin. Sitten koulutiedotus tuli mukaan luontevasti, koska olin nähnyt, ettei kouluissa juuri opeteta työelämän asioita.
Tieto väärään aikaan
– Oikeastaan, kun kerran muistelin tarkemmin, niin meillä niitä opetettiin yläasteen lopulla. Se ei ehkä ole luonteva paikka, koska silloin ei koululaisilla ole vielä yhteyksiä työelämään. Näin asiat unohtuvat.
– Tärkeämpää olisi opettaa työelämän asioita ammatillisessa koulutuksessa. Myös luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun roolista työntekijöiden tukena tulisi kertoa. Ammatillisessa koulutuksessa ollaan jo vähän lähempänä työelämää ja kesätöistäkin alkaa olla jo kokemuksia.
Koulutiedotusta
Oma yhdistys otti Oona Ihalaisen hyvin vastaan. Tehtäviä tyrkytetään nuorillekin, mutta kaikkia ei kiinnosta yhdistyksen hallituksen jäsenyys tai sihteerin tehtävät. Kokouksissa istuminen tainnuttaa, jos siellä ei satu olemaan itseä kiinnostavia asioita.
– Koulutiedotushommin ajauduin ja niitä keikkoja teen edelleen.
Opin verkkoa
Opin verkko -hankkeen havaitsin omakseni, koska huomasin, että oma koulutushistoriani on juuri sellainen, jota koulutusneuvojankin tehtävänä on auttaa.
Oona Ihalainen pitääkin seuraavana haasteenaan koulutusneuvojan tehtävää. Yleensä koulutusneuvojat toimivat työpaikoilla, mutta opinverkkolaiset ovat pohtineet toimimista yhdistyksen piirissä. Toimintamuoto sopisi hyvin paikkakunnilla, joilla on pieniä työpaikkoja. Oonan kohdalla toiminta on vasta hioutumassa, koska hänellä ei ole vielä omaa työpaikkaa.
Aino Pietarinen