Taloustilanteen muuttuminen edellyttää myös perintö- ja lahjaveron keventämisen siirtämistä eteenpäin

SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen mielestä hallitus lisää omilla päätöksillään inflaatiopaineita

SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen mielestä perintö- ja lahjaveron ensi vuodelle suunniteltua keventämistä pitäisi siirtää suhdanne- ja oikeudenmukaisuussyistä. Hän muistuttaa, että hallitus on itse perustellut palkansaajien tuloverotuksen alentamisen lykkäystä suhdanteisiin vedoten. Ihalaisen mielestä veroratkaisujen tulisi nyt tukea työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.

– Ollakseen looginen veropolitiikassaan hallituksen pitäisi odottaa myös perintö- ja lahjaverotuksen alentamisessa parempia aikoja. Nyt alennus ei olisi suhdannepoliittisesti järkevää eikä tukisi työllisyyttä, Ihalainen totesi tiistaina SAK:n työmarkkinaseminaarissa Helsingissä.

– Sen sijaan nyt on panostettava liikenneväylien rakentamiseen ja kehittämiseen. Osa – lähes 170 miljoonaa euroa – uusista liikenneinfrapanostuksista on saatavissa perintöverokevennystä siirtämällä. Nykyisen tie- ja rataveron asiallinen kunnossapito sekä uusien tarpeellisten väylähankkeiden aloittaminen on perusteltua monesta eri syystä, muun muassa elinkeinopolitiikan ja työllisyyspolitiikan näkökulmasta, Ihalainen totesi.

Hallitus näyttää olevan korottamassa energia- ja polttoaineveroja. Ihalaisen mielestä etenkin polttoaineverojen korotus hankaloittaisi joukkoliikenteen kehittämistä ja leikkaisi etenkin pienituloisten ostovoimaa.

SAK:n puheenjohtaja pelkää, että hallitus on omilla hintoja korottavilla päätöksillään kiihdyttämässä inflaatiota, joka ei ole palkansaajien eikä muiden tavallisten ihmisten etujen mukaista. Hän huomauttaa, että inflaatio syö palkansaajien ostovoimaa. Jos budjettiesityksen inflaatiotarkistus on viritetty liian alhaiselle tasolle, Ihalaisen mukaan hallituksen pitää nostaa sitä budjettiriihessään. Alimitoitettu inflaatiotarkistus johtaisi palkansaajien verotuksen tosiasialliseen kiristymiseen.

Ihalaisen mielestä hallituksen tarkoittama 50 miljoonan euron määräraja nuorten ja vajaakuntoisten matalapalkkatukeen pitäisi pääosin käyttää vajaakuntoisten hyväksi. Hänen mielestään nuorten matalapalkkatuesta saatava hyöty jäisi joka tapauksessa varsin pieneksi. Ihalaisen mielestä rahaa pitäisi nuorten osalta ohjata työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten koulutukseen, tukityöllistämiseen ja muihin tukitoimiin, kuten työpajatoimintaan.

– Sen sijaan ammatillisen aikuiskoulutuksen uudistamiseen, jota hallituskin on SAK:n tavoin pitänyt tärkeänä asiana, ei ole budjettipohjassa osoitettu riittävää rahoitusta, Ihalainen pahoittelee.

Asuntopolitiikassa Ihalainen haluaa lisäsatsauksia kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiseen. Hänen mukaansa kasvukeskuksissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Pienipalkkaisilla työntekijöillä ei useinkaan ole taloudellisia mahdollisuuksia päästä asuntoon kiinni, vaikka muuten halukkuutta liikkua työn perässä olisikin. Ihalaisen mielestä asuntopolitiikalla on merkittävä rooli kohtaanto-ongelman voittamisessa.

– Lisäksi haluan vielä lähettää terveisiä hallituksen budjettiriiheen siitä, että hallitus varaa riittävän suuret valtionosuudet kunnille, jotta asialliset työehtosopimusratkaisut ja useampivuotinen palkkaohjelma myös kunta-alalla voidaan tehdä kaikille ammattiryhmille, Ihalainen totesi.

Ay-liikkeen varauduttava erilaisiin sopimusvaihtoehtoihin

Vaikka kahden vuoden päässä olevaa yhteiskunta-, talous- ja työmarkkinapoliittista tilannetta on mahdotonta arvioida tällä hetkellä, Ihalainen haluaa, ettei mitään työmarkkinoiden työkalua jätettäisi vapaaehtoisesti pois keinovalikoimasta.

– Mutta siihen meidän joka tapauksessa pitää varautua, ettei seuraavakaan työmarkkinakierros perustu laajalle tulopoliittisele sopimukselle, tupolle – vaikka monia perusteita siihen palaamiselle olisikin.

Ihalainen näkee, että tupottomassa tilanteessa liittojen on sekä palkansaajakeskusjärjestöjen sisällä että yli keskusjärjestörajojen tiivistettävä yhteistyötään.

– Yli keskusjärjestörajojen liittojen pitää sektoripohjaisesti vahvistaa yhteistyötään, ovathan myös liittorakenteet kehittymässä sektoripohjaiseen suuntaan Lisäksi SAK:n sisällä liittoyhteistyötä ja koordinaatiota on jatkossa vietävä pidemmälle kuin tällä kierroksella on tehty. Tämä alustava työ on tehtävä jo hyvissä ajoin ennen nyt alkavan sopimuskauden päättymistä. Kannattaa huomata, että sopimuksen muodosta riippumatta työnantajapuolella tehdään koko ajan syvällistä yhteistyötä eri liittojen ja järjestöjen välillä.

Nyt meneillään olevalla liittokierroksella SAK:n liitot ovat pyrkineet sopimaan muun muassa yhteisistä laatutavoitteista ja sopimuskauden pituudesta sekä hyvästä tietojen vaihdosta. Tulevilla kierroksilla, jos ne ovat liittopohjaisia, on pyrittävä Ihalaisen mielestä sopimaan yhteisesti myös palkankorotusten kustannusvaikutuksesta, jakovarasta – mutta ei kuitenkaan korotuksen jakotavasta – paitsi yhdeltä osalta: miesten ja naisten välisestä palkkatasa-arvon tavoitteesta on kaikissa olosuhteissa pidettävä kiinni. SAK:n ruotsalainen veljesjärjestö LO on yhdessä liittojensa kanssa saanut näin menetellen hyviä tuloksia palkkapolitiikan koordinaatiossa mukaan lukien sukupuolten välinen palkkatasa-arvo.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt yhdessä valtiovallan kanssa valmistelevat työelämän kehittämiseen ja palkkaperusteiseen sosiaaliturvaan liittyviä uudistuksia. Ihalaisen mukaan olisikin hyvä, että kolmikantatyössä valmistellut asiat olisivat liittojen hyödynnettävissä liittotason neuvotteluissa. Esimerkkeinä hän mainitsee aikuiskoulutuksen uudistamisen ja muutosturvan vahvistamisen.

– Tällä liittokierroksella paikallisessa sopimisessa on tapahtunut ja tapahtumassa useita ratkaisuja, joita saatujen kokemusten ja tutkimustulosten valossa on yhdessä työnantajan kanssa arvioitava syvällisesti hyvissä ajoin ennen seuraavaa neuvottelukierrosta. Esimerkiksi onko paikallisessa sopimisessa aidosti saatu yhteisiä ratkaisuja aikaiseksi ja onko luottamusmiesten asemaa voitu vahvistaa sopimisen lisäämistä edellyttävällä tavalla. Näiden kokemusten valossa työmarkkinajärjestöjen olisi rakentava yhteinen malli ja pelisäännöt paikallisen sopimisen kehittämistarpeista, Ihalainen linjasi tulevaa SAK:n työmarkkinaseminaarissa.