Suomen Yrittäjät ei ole työmarkkinajärjestö
Tupoissa sovitaan työehtosopimuksista
Suomen Yrittäjät nostattaa aina aika ajoin julkiseen keskusteluun vaatimuksensa saada osallistua tulopoliittisiin neuvotteluihin. Viimeisimmäksi sen teki järjestön puheenjohtaja Eero Lehti, kun hän ilmoitti SY:n vievän asian EU-tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaikka keskustelussa on periaatteessa kyse työnantajapuolen järjestäytymisestä ja neuvotteluvaltuuksista, on palkansaajapuolellakin oma selkeä näkemys aiheesta.
Suomalainen sopimusjärjestelmä perustuu siihen, että työntekijä- ja työnantajaliitot tekevät keskenään alakohtaisia (siis ei yrityskohtaisia), valtakunnallisia työehtosopimuksia. Työmarkkinajärjestöjen välisiin neuvotteluihin ja tupopöytään voivat siis osallistua vain ne tahot, jotka tekevät kattavia työehtosopimuksia ja pystyvät myös valvomaan sopimiensa asioiden toteuttamista.
Suomen Yrittäjät ei ole sellainen työmarkkinajärjestö. SY vetoaa siihen, että sillä on jäsenenään 42 000 työnantajayritystä ja että ne työllistävät yli 300 000 palkansaajaa. Tämä yksin ei kuitenkaan oikeuta järjestöä tupopöytään. SY:llä ei ole valtuuksia sopia jäsentensä puolesta eikä sillä ole sopimusten valvontavastuuta. SY ei myöskään edusta mitään yksittäistä toimialaa, jota se voisi neuvotteluissa edustaa. Miten se siis voisi tehdä sitovia tulopoliittisia sopimuksia?
SY:n jäsenyrityksistä valtaosa on jäsenenä myös Teollisuuden Työnantajien TT:n ja Palvelutyönantajien PT:n jäsenliitoissa, jotka tekevät alakohtaisia työehtosopimuksia. Näiden työnantajakeskusjärjestöjen sopimusten piirissä on noin miljoona yksityisen sektorin palkansaajaa. Suomen Yrittäjien jäsenyhdistyksistä vain pari tekee työehtosopimuksia, jotka koskevat 6000 työntekijää.
Työntekijäpuolella taas SAK:laiset ammattiliitot solmivat työ- ja virkaehtosopimuksia noin miljoonalle palkansaajalle. STTK:n ja Akavan toimialoille solmitut työehtosopimukset koskevat myös noin miljoonaa palkansaajaa. Kaiken kaikkiaan työmarkkinoiden keskusjärjestöt, julkinen sektori mukaan lukien, sopivat kahden miljoonan palkansaajan työehdoista. Näihin lukuihin verrattuna SY:n valtuutus tehdä pari työehtosopimusta noin kuudelletuhannelle palkansaajalle on marginaalinen.
Tulopoliittinen sopiminen on yksi työehtosopimusten tekemisen muoto. Vaikka tupo sinänsä ei ole vielä työehtosopimus, liitot tekevät sen mukaiset sopimusalakohtaiset työehtosopimuksensa. Siksi tupo-pöydässä voivat istua vain ne, joilla on valtakirja sopia ja sitoutua ratkaisuun jäsenliittojensa puolesta.
Valtakunnallinen työehtosopimus on suomalaisen työmarkkinajärjestelmän peruspilari, joka määrittelee työmarkkinoilla noudatettavat pelisäännöt. Valtakunnallisten työehtosopimusten avulla myös yritykset pannaan samalle viivalle, eivätkä ne voi hakea itselleen kilpailuetua polkemalla vähimmäistyöehtoja. Työehtosopimusten yleissitovuus on Euroopassa laajasti hyväksi koettu malli taata työsuhteen vähimmäisehdot kaikille palkansaajille.