Suomen Gallup tutki: Kansalaisten tupo-odotukset kasvussa
Tulopoliittisen kokonaisratkaisun suosio kansalaisten keskuudessa on suurempi kuin yhdessäkään aiemmassa työmarkkinailmaston mittauksessa. Peräti 69 prosenttia suomalaisista pitää tulopoliittista kokonaisratkaisua liittokohtaista sopimuskierrosta parempana syksyn tuloneuvotteluissa. Liittokohtaisen palkkaratkaisun taakse asettuu vain 22 prosenttia suomalaisista.
Tulopoliittisen kokonaisratkaisun perään kuuluttavat etenkin maatalousyrittäjät (80 %), ylemmät (76 %) ja alemmat (75 %) toimihenkilöt sekä STTK:n (82 %) ja Akavan (78 %) jäsenet. SAK:n jäsenistä 67 prosenttia toivoo tulopoliittista ratkaisua ja reilu neljännes (29 %) liittokohtaista kierrosta. Liittoratkaisun suosio on keskimäärää suurempaa myös työntekijöiden (29 %), nuorten (34 %) ja yrittäjien (29 %) keskuudessa.
Tiedot käyvät ilmi Suomen Gallupin työmarkkinailmastotutkimuksesta, johon tammi-helmikuussa haastateltiin 1000 suomalaista. Tutkimusta on toistettu puolivuosittain vuodesta 1995.
Työllisyyden tukeminen tulokierroksen kärkitavoite
Seuraava tulokierroksen kärkitavoitteen on suomalaisten mielestä edelleen oltava työllisyyden tukeminen. Kolme neljästä suomalaisesta (76 %) pitää työllisyydestä huolehtimista todella tärkeänä tulevan tulokierroksen tavoitteena. Työllisyydestä huolehtimisen merkitys on voimistunut kansalaisten mielissä vuoteen 2002 verrattuna 72 prosentista 76 prosenttiin.
Useampi kuin joka toinen (55 %) katsoo myös palkansaajien sosiaaliturvasta huolehtimisen kuuluvan tulokierroksen tärkeimpiin tavoitteisiin. Yli puolet suomalaisista (52 %) pitää tärkeänä tavoitteena myös työsuhdeturvan parantamista irtisanomisten varalta. Melkein kaksi viidesosaa (38 %) korostaa tärkeinä asioina palkankorotuksia. Verohelpotusten suosio (43 %) on tällä tavalla kysyttynä hieman palkankorotusten yläpuolella.
Palkankorotusten painoarvo tulokierroksen tavoitteissa on SAK:n jäsenten keskuudessa lisääntynyt kahdessa vuodessa 39 prosentista 51 prosenttiin . Akavalaisten keskuudessa palkankorotuksiin kohdentuvat odotukset ovat laimeampia kuin vuonna 2002. Ammatin mukaan tarkasteltuna palkankorotukset ovat keskimäärää korkeammalla etenkin työntekijöiden keskuudessa. Työntekijöistä enemmistö (52 %) pitää palkankorotuksia todella tärkeinä tuloneuvottelujen tavoitteina ensi syksynä.
Yli puolet (54 %) suomalaisista on edelleen sitä mieltä, että työllisyyden kohentamiseksi on seuraavalla tulosopimuskierroksella tehtävä vakauttava tulopoliittinen ratkaisu, jossa työssä käyvät tyytyvät pieniin palkankorotuksiin. Kaksi viidestä kuitenkin (41 %) torjuu ehdotuksen pienistä palkankorotuksista. Työllisyystalkoiden suosio pienine palkankorotuksineen on jonkin verran vähentynyt kansan keskuudessa. Vahvinta kannatus on maanviljelijöiden ja ylempien toimihenkilöiden keskuudessa. Työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden keskuudessa ilmenee jo enemmän varauksellista suhtautumista. Alemmista toimihenkilöitä yli puolet (52 %) hylkää ajatuksen pienistä palkankorotuksista osana tulopoliittista ratkaisua.
Palkansaajien keskusjärjestön jäsenten mielipiteet hajoavat maltillisista palkankorotuksista kysyttäessä. Yli puolet STTK:n ja Akavan jäsenistä tyytyisivät pieniin korotuksiin. Sen sijaan SAK:n jäsenten enemmistö (53 %) torjuu työllisyystalkoot. Vakauttavan ratkaisun suosio pienine palkankorotuksineen on lisääntynyt etenkin Akavan jäsenten keskuudessa. SAK:n jäsenten keskuudessa kehitys on ollut päinvastainen. Pieniin palkankorotuksiin suhtaudutaan SAK:n leirissä nyt aiempaa varauksellisemmin.
Vajaa kolmannes kansasta (30 %) vaatii suuria palkankorotuksia seuraavalla sopimuskierroksella sillä perusteella, että palkankorotusten suuruudella ei ole vaikutusta kilpailukykyyn tai työllisyyteen. Kuitenkin entistä suurempi enemmistö kansasta (63 %) torjuu ehdotuksen suurista palkankorotuksista.
SAK:laisten odotukset ovat muiden keskusjärjestöjen jäseniä korkeammalla. Tällä hetkellä SAK:n jäsenistä yli kolmannes arvioi isotkin korotukset oikeutetuiksi. Suurten palkankorotusten oikeutus on vähentynyt keskusjärjestöjen jäsenten keskuudessa syksystä 2002. Mikäli tuloksia verrataan kevääseen 2002 niin SAK:n jäsenten vaatimukset ovat hieman korkeammalla tasolla. Sen sijaan etenkin akavalaisten parissa ilmenee hyvin vähän odotuksia suurista korotuksista verrattuna 2002 kevääseen.
Ay-liikkeen toimittava tuloerojen tasoittamiseksi
Kansalaisten selkeä enemmistö on huolestunut tuloerojen kasvusta. Valtaosa (87 %) vaatii edelleen ammattiyhdistysliikkeeltä rivakoita toimia tuloerojen tasoittamiseksi. Vain neljännes (24 %) kansasta uskoo tuloerojen kasvun olevan pitkällä tähtäimellä hyödyksi. Sen sijaan 72 prosenttia torjuu ajatuksen.
Tuloerojen lisääntymisen hyötyihin ei uskota yhdessäkään väestöryhmässä. Näin kysyttäessä keskimäärää voimakkaammin tuloerojen kasvattamista vastaan asettuvat ehkä yllättäen akavalaiset (79 %) ja korkeasti koulutetut (83 %).
Kaaviot
Kaavioita pdf-muodossa (19 sivua)
Lisätietoja
– yksikönjohtaja Juhani Pehkonen, Suomen Gallup, puh. (09) 6135 0503 tai 040 557 2393
– johtaja Matti Tukiainen, SAK, puh. (09) 7721 340 tai 0400 600 099
Taulukot
Taulukko 1
Palkankorotukset ja palkkaukseen liittyvät etuudet todella tärkeänä tavoitteena palkansaajien keskusjärjestöjen jäsenten keskuudessa vuosina 2000, 2002 ja 2004 (%).
8/2000 2/2002 9/2002 2/2004SAK 43 47 39 51STTK 28 46 34 36AKAVA 21 39 30 28
Taulukko 2
Työllisyyden kohentamiseksi on seuraavalla tulosopimuskierroksella tehtävä vakauttava tulopoliittinen ratkaisu, jossa työssä käyvät tyytyvät pieniin palkankorotuksiin. Samaa mieltä olevien osuudet vuosina 1999, 2002 ja 2004 (%).
9/1999 2/2002 9/2002 2/2004SAK 47 50 52 43STTK 58 48 64 52AKAVA 69 53 54 63
Taulukko 3
Suuretkin palkankorotukset ovat seuraavalla tulokierroksella oikeutettuja, koska palkankorotusten suuruudella ei ole vaikutusta kilpailukykyyn tai työllisyyteen. Samaa mieltä olevien osuudet vuosina 1999, 2002 ja 2004 (%).
9/1999 2/2002 9/2002 2/2004SAK 37 33 48 36STTK 22 33 34 31AKAVA 18 30 39 17