Suomalaiset ystävät auttavat oppimaan kieltä

Rajinder Singh muutti Intiasta Suomeen kymmenen vuotta sitten 23-vuotiaana nuorukaisena. Hän tuli aluksi töihin setänsä omistamaan ravintolaan, mutta lähti sitten opiskelemaan ravintolakokiksi.

Alku Suomessa oli vaikea. Setä lopetti ravintolan ja koulusta valmistuttuaan Singhillä ei ollut työtä eikä oikein ystäviäkään.

– Välillä kysyin itseltäni, miksi olen tullut tänne.

Tilanne muuttui, kun hän sai töitä pikaruokaravintolasta.

– Menin itse kysymään töitä McDonaldsista ja jo seuraavana päivänä he soittivat ja tarjosivat työtä.

Singh työskenteli Mäkkärillä viisi vuotta ja ne vuodet olivat hänelle käänteentekeviä.

– Minulla oli tosi mukavat työkaverit ja esimies, opin suomenkieltä ja sain ystäviä. Minulla on nykyään myös suomenkielisiä ystäviä, mikä on auttanut paljon kielen oppimisessa.

Singh eteni vuoropäälliköksi, mutta kaipasi uusia haasteita. Niinpä hän haki töihin Alepaan ja pääsi Helsinki-Vantaan lentokentällä toimivaan myymälään töihin. Nykyään hän on yksi myymälän vuoropäälliköistä.

– Täällä on kansainvälinen ilmapiiri, pidän siitä. Välillä voin jopa puhua äidinkieltäni, kun asiakkaana on intialaisia.

Rajinder Singhin vaimo on intialainen, hän tuli Suomeen viisi vuotta sitten. Perheessä on lapsia, mutta suomalaiseen tapaan vaimo käy töissä.

Hieman yllättävästi Singh sanoo, että suomalaisiin on helppo tutustua. Hän arvelee yhdeksi syyksi sen, että työkaverit ovat aina olleet nuoria, joille kontaktin ottaminen ulkomaalaisiin on ehkä helpompaa kuin vanhemmalle ikäpolvelle.

– Tykkään tosi paljon työstäni, mutta haluan päästä urallani vielä eteenpäin.

Se edellyttää lisää suomenkielen opiskelua. Vaikka puhuminen sujuu Singhiltä jo hyvin, kirjoittaminen on vaikeaa. Rajinder Singh kaipaakin suomenkielen kursseja, joissa opetettaisiin erityisesti kirjoittamista.

Pirjo Pajunen