Sovittelu torjuu työtaisteluja
Työtaistelut aiheuttavat vahinkoa yhteiskunnalle, yrityksille ja kansalaisille, ja siksi ne yritetään torjua etukäteen tai ratkaista mahdollisimman pian. Työriitojen sovittelu perustuu lakiin ja on viimeinen keino, jos työntekijä- ja työnantajajärjestö eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen uudesta työehtosopimuksesta. Suomessa on voimassa pakkosovittelu, mutta ei pakkosovinto eli valtakunnansovittelija ei voi määrätä osapuolia sopimukseen.
Valtakunnansovittelijan pakeille liitot päätyvät, jos työehtosopimusneuvotteluja vauhdittamaan on jätetty työtaisteluvaroitus. Palkansaajilla kyse on lakkouhasta, työnantajilla työsulun uhasta. Sovittelijan toiminta liittyy siis työtaisteluihin, jotka tapahtuvat sopimuksettomassa tilassa.
Sen sijaan työehtosopimusten voimassa ollessa ulosmarssi työpaikoilta eli niin sanottu laiton lakko ei kuulu sovittelijan työkuvaan. Koska työrauhavelvoite perustuu työehtosopimukseen, kuuluu asia työtuomioistuimelle. Työnjako sovittelijan ja työtuomioistuimen välillä on selkeä, eikä rajaa haluta hämärtää. Valtakunnansovittelija ei ole tuomari. Sovittelussa käsitellään niin sanottuja intressiriitoja, joihin yritetään löytää sopuratkaisu. Oikeusriidasta eli työehtosopimuksen tulkinnasta päättää työtuomioistuin.
Sovitteluun ei hevin pääse tai joudu, jos paikallisesti ei ole päästy sopuun työehtosopimuksen sallimasta neuvottelukohteesta. Sovittelijalla on periaatteessa mahdollisuus käyttää vapaaehtoista sovittelua, mutta juuri koskaan se ei liity paikallisen sopimisen ristiriitoihin. Sen sijaan vapaaehtoinen sovittelu voi tulla kyseeseen, jos sopimus-osapuolet haluavat sovittelua ja näköpiirissä on ehkäistä tuleva, isompaan konfliktiin johtava riita.
Osapuolet töihin
Kun ammattiliitto ja työnantajaliitto joutuvat sovitteluun, osapuolet eivät voi odotella valtakunnansovittelijan ratkaisevan kiistan. Päinvastoin – sovittelija patistaa osapuolet töihin. Lain mukaan pohjana riidan sovittelulle ovat osapuolten esitykset, joista sovittelija voi neuvottelujen jälkeen tehdä tarvittaessa sovintoesityksen. Sovittelijan tehtävä on saada osapuolet näkemään riitakysymys uudella tavalla ja etsiä kaikille sopiva ratkaisu.
Sovittelijalla ei ole valtuuksia pakottaa osapuolia hyväksymään ratkaisua, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ratkaisun täytyy syntyä osapuolten välillä, ja sovittelija avittaa partit sopuun.
Suomalainen sovittelujärjestelmä toimii kohtalaisen hyvin; se on pystynyt ratkaisemaan hyvinkin vakavat työtaistelu-uhat.
Suomessa on tehty pitkään keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja, jotka ovat tuoneet työmarkkinoille vakautta. Kilpailukykysopimus päättyy syksyllä 2017. Alati muuttuvassa yritys- ja työelämässä valtakunnansovittelija kaipaa avoimuutta ja jatkuvia neuvotteluja, jotta törmäyskurssille ei jouduttaisi työehtosopimusten päättyessä.
Leena Seretin
Asiantuntija: Valtakunnansovittelija Minna Helle
