Sisun kuorma-autot kootaan Karjaalla. Aiemmin ne rakennettiin täällä alusta pitäen, mutta nykyään komponentit, mm. moottorit ja ajohytit tulevat Daimlerilta. Markku Palviainen nostaa moottorin paikoilleen Janno Herrasen seuratessa.
Sisu räätälöi kuorma-autoja
Työntekijät viihtyvät Sisu Auton Karjaan tehtaalla epävarmuudesta huolimatta. Juuri nyt tulevaisuus vaikuttaa valoisalta. Työntekijöitä on kuitenkin huimasti vähemmän kuin muutama vuosikymmen sitten.
– Työkavereita on irtisanottu oikealta ja vasemmalta, edestä ja takaa, tai sitten he ovat päättäneet lähteä itse, sanoo 32 vuotta Sisu Auton Karjaan tehtaalla töitä tehnyt Jan Loskin. Kun Loskin aloitti työnsä Sisulla, työntekijöitä oli pitkälti yli 300. Nykyään henkilöstöä on kaikkiaan noin 90, joista tuotannossa työskentelee 45, plus kuusi vuokratyöntekijää.
Nyt Juri Loskin ja hänen työkaverinsa toivovat, että Sisu Auton uusi strategia saisi ilmaa siipiensä alle. Yritys on siirtynyt siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitettujen kuorma-autojen massatuotannosta asiakkaille räätälöityjen, siviilikäyttöön tarkoitettujen kuorma-autojen valmistukseen.
– Näyttää oikein hyvältä, kun olemme palauttaneet myynninkin itse hoidettavaksi. Vaikuttaa siltä, että alalla on tulevaisuutta ja että voimme mahdollisesti tehdä täällä töitä eläkeikään saakka, sanoo pääluottamusmies Hannu Huttunen, jolla on takanaan 33 vuoden työura tehtaalta.
Viime aikoina töitä on ollut riittämiin. Palkkatyöläisen vieraillessa tehtaalla marraskuun puolivälissä siellä valmistettiin viimeisiä sotilaskuorma-autoja.
Joustosopimuksella tunteja työaikapankkiin
Työntekijät ovat allekirjoittaneet joustosopimuksen, jonka mukaan syksyllä tehdyt ylityötpidetään vapaina nyt vuodenvaihteen jälkeen.
– Joustosopimus ei ole koskaan hyvä asia työntekijöiden kannalta, mutta minusta tekemäämme ratkaisuun voi olla tyytyväinen. Neljän tunnin iltatyöstä kertyy viisi tuntia työaikapankkiin. Sitten ei tarvita yt-neuvotteluja, vaikka yritys ei saisikaan uusia tilauksia. Nykyaikana toimitusajat ovat lyhyitä. Välillä pitää tehdä pitkää päivää ja jopa viikonlopputöitä, joskus taas tekemistä ei ole ollenkaan, Hannu Huttunen toteaa.
Jan Loskinkin mielestä olisi silti parempi, että ylitöistä maksettaisiin korvaus.
– Rahat olisivat tarpeen, kun palkat ovat jääneet jälkeen. Ennen tämä työ oli hyvin palkattua – tämä tuntui kultakaivokselta, kun tulin nuorena poikana töihin armeijan jälkeen. Nyt palkalla pärjää juuri ja juuri, Loskin sanoo.
Työtehtävät ovat kuitenkin muuttuneet entistä vaativammiksi. Loskinin työtä on ajohyttien sisustaminen. Aiemmin sisustamiseen tarvittiin 13 henkeä, joista kukin hoiti oman osuutensa. Nykyään kolme henkeä hoitaa kaikki työvaiheet. Loskin toteaa kuitenkin samalla, että monipuolinen työ on myös kiinnostavampaa eikä samalla tavalla kuluttavaa kuin ennen.
– Ennen vanhaan pitkäkestoinen istuskelu pöydän ääressä johtosarjoja asentamassa kävi kropan päälle. Nykyään on enemmän vaihtelua. Sitä makaa hetken hytin alla, istuu vähän hytissä ja sitten seisoo hetken sen ulkopuolella.
Työssä viihdytään
Jan Loskin ja Jorma Pelkonen viihtyvät työssään.
– En keksi montakaan negatiivista juttua paitsi että palkat voisivat olla parempia, sanoo Pelkonen.
Loskin nostaa parhaina asioina esiin työajat ja työyhteisön.
– Töitä tehdään seitsemästä puoli neljään, eikä vuoroa tarvitse vaihtaa. Työkavereitten kanssa tullaan hyvin toimeen. Työssä itsessään ei ole mitään vikaa, mutta tunnelma on kuin vuoristoradalla. Tällä hetkellä ollaan alamaissa, kun Komasin kaverit on irtisanottu. Epävarmuus on suurin ongelma. Täällä eletään kädestä suuhun. Ennen meillä oli autoja varastossa ja rahaa oli enemmän.
Hannu Huttunen on hoitanut pääluottamusmiehen tehtäviä kuusi vuotta.
– Viihdyn ihan hyvin ja olen selvästi hoitanut asiat hyvin, koska toistaiseksi minulle ei ole asetettu vastaehdokkaita. Mutta en koskaan tee päätöksiä yksinäni, vaan kutsun aina työntekijät koolle ja keskustelen asioista.
Kun Huttunen ei hoida pääluottamusmiehen tehtäviä, hän tekee töitä tavaran vastaanotossa.
– Sitä hommaa olen hoitanut vuodesta 1991. Työ on monipuolista, eikä ikinä pitkäveteistä. Olen 33 vuoden mittaan tehnyt monenlaisia hommia, mutta asentajana en ole koskaan ollut. Olen sellainen, että minulle sopiikin paremmin liikuskella eri paikoissa kuin olla päivät pitkät yhdessä ja samassa työpisteessä, toteaa Huttunen.
Epävarmuus vaivaa edelleen
Tulevaisuutta koskeva epävarmuus on edelleen suurta, vaikka syksyn mittaan töitä olikin tarpeeksi. Puolustusvoimat on ollut viime vuosina tärkeä asiakas, jolle Sisu on toimittanut 350 ajoneuvoa.
– Sillä puolella tulee nyt hiljaisempaa, kun puolustusvoimilla on varastot täynnä uusia ajoneuvoja. Sieltä ei ole odotettavissa isompia tilauksia. Mutta uskon, että siviilipuoli kotimaassa alkaa vetää ja että saamme takaisin vanhoja asiakkaita, jotka on aiemmin menetetty. Ei se silti kovin helppoa ole, kun ajoneuvoja tilaavat alueet ja yksityiset yrittäjät. Ennen oli turvallisempaa, kun valtio sekä hoiti teiden kunnossapidon että omisti Sisu Auton. Silloin valtio tilasi meiltä joka vuosi 50–60 ajokkia, Hannu Huttunen sanoo.
Venäjällä on tietysti paljon potentiaalia ja Sisu on jo myynyt melkoisesti puutavaran kuljetusajoneuvoja Venäjän markkinoille.
– Ihan sama, vaikka tehtäisiin kottikärryjä. Tärkeintä on, että töitä riittäisi. Jos saamme myydyksi 200 ajoneuvoa vuodessa siviilipuolelle, tarvitaan jo lisää väkeä. Mutta vielä ei tiedetä, millainen ensi vuodesta tulee.
Jonny Smeds