Salon selviytymistaistelu

Muutaman sadan metrin päässä, kaupungintalolla, tunnelma ei voisi olla apeampi. Modernin rakennuksen lasiovien takana ihmiset kulkevat harvakseltaan vakavan näköisinä. Nokian Salon-tehtaan lakkautusuutisesta on kulunut vasta muutama päivä.

Tehdas on ollut iso leivänlähde kunnalle sekä työllistäjänä että yhteisöverojen maksajana, toisin sanoen Nokian maksamilla verotuloilla on pyöritetty kaupungintalonkin toimintaa. Salon kaupungilla Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO:a edustava pääluottamusmies Antero Leppänen kuvailee tilannetta isoksi romahdukseksi.

– Työpaikkojen menetys näkyy kaupungissa myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenojen lisääntymisenä. Työterveyshuoltohan loppuu työpaikan myötä. Kunnan täytyy huolehtia peruspalveluista vaikka rahahanat ehtyisivätkin – sen määrää laki.

Salon kaupunki työllistää runsaat 3 500 henkeä. Syksyksi ja ensi vuodeksi on suunniteltu laajoja lomautuksia. Kesän tietojen valossa irtisanominen odottaisi korkeintaan 45 henkilöä.

Suomalaisissa kuntaorganisaatioissa on Leppäsen mukaan hyvin harvinaista, että joudutaan turvautumaan lomautuksiin tai joukkoirtisanomisiin.

Palveluihin tarvitaan hallintoa

Oli kriisi tai ei, kaupungintalossa palvellaan yhä kuntalaisia. Mutta mitä kaikkea kaupungintalolla oikein tehdään?

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:ää Salossa edustava pääluottamusmies Marjo Ekman selittää, että kunnan tehtävänä on vastata muun muassa asukkaidensa varhaiskasvatuksesta eli kouluista ja päivähoidosta, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä asumisesta.

Kaupungin kontolla on myös perusjärjestelystä huolehtiminen. Siihen kuuluvat esimerkiksi julkiset rakennukset, tiet ja kadut sekä vesijohdot, viemärit ja keskuslämmitys.

– Palvelujen järjestämiseen tarvitaan järjestystä, eli hallintoa. Siitä, mitä kunnassa kehitetään ja millä rahalla, päättää kunnanvaltuusto, joka kokoontuu tässä uudessa rakennuksessa. Täällä sijaitsevat myös hallinto-osasto, kirjaamo, talousosasto ja henkilöstöosasto, Ekman kertoo.

Virkaa tekevä, eli sijaisena toimiva rahoitussihteeri Marjo Hulvela työskentelee talon toisessa kerroksessa, talousosastolla.

Hulvelan työtä on koostaa raportteja, jotka sisältävät talouslukuja. Raporttien avulla kunta seuraa tulojaan ja menojaan. Myös kuntalaiset voivat tarkastaa raporteista, mihin heidän maksamiaan kunnallisverorahoja kulutetaan.

Kauppaopiston aikoinaan käynyt Hulvela on viihtynyt koko neljännesvuosisadan pituisen työuransa kunnan palveluksessa. Hän opastaa työssään myös merkonomiopiskelijoita, jotka tulevat kaupungintalolle harjoittelemaan työskentelytaitoja.

– Opiskelijat tietävät työelämästä nykyisin aika vähän. Uudessa paikassa ei edes voi tietää kaikkea. Silloin täytyy vain uskaltaa kysyä reippaasti.

Kuntaliitos pidensi työmatkaa

Taustakuhinaa Salon kaupungin organisaatiossa on riittänyt jo ennen Nokia-kriisiä.

Kun muualla Suomessa keskustelu kuntaliitoksista käy kuumana, tässä kaupungissa yhteenliittymä on tosiasia: Salossa eletään jo kuntaliitoksen 10 vuoden siirtymäaikaa. Suomen 18. suurin kaupunki on uudessa ’murkkuiässä’, vaikka pitäjän alkujuuret ovat keskiajalla.

– Täällä me puhumme vanhasta Salosta, kun puhumme siitä 25 000 asukkaan kunnasta, joka tällä paikalla sijaitsi ennen vuotta 2009. Silloin lähistön 10 kuntaa yhdistettiin yhdeksi. Päätimme, että lähdemme puhtaalta pöydältä. Kuntia ei siis liitetty Saloon, vaan perustimme kokonaan uuden kaupungin. Nyt Salon väkimäärä on 55 000, pääluottamusmies Leppänen kertoo.

Hallinnossa työskentelevän toimistosihteeri Pauliina Raussi-Lundin tehtäviin kuuluu koota muun muassa kokouksiin liittyviä esityslistoja ja pöytäkirjoja. Hän on kotoisin Halikosta ja työskenteli alun perin oman kuntansa palveluksessa. Kun kunnat yhdistettiin uudeksi Saloksi, Raussi-Lundin työpaikka siirtyi muutaman kymmenen kilometriä. Hän ei kuitenkaan purnaa.

– Nyt asun Paimiossa. Työmatka, 30 kilometriä, taittuu moottoritietä todella nopeasti.

IT-asiantuntija Heikki Kiljusen mukaan kiirettä kaupungin työntekijöillä riittää, ja kiitosten lisäksi sataa joskus myös ikävää palautetta.

– Työ on joskus stressaavaa, mutta paineita oppii ajan kanssa sietämään. Jos tässä hommassa kesti kuntaliitoksen tuomat lisätyöt, kestää mitä vain, hän heittää.

Teksti: Arja Krank