Saksan keskusjärjestö DGB kampanjoi hyvää työtä meille kaikille.
Saksan malli johtaa halpatyökierteeseen
Saksa porskuttaa ja Suomessa markkinoidaan Saksan mallia, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Tämä näyttäytyy tuloerojen kasvuna sekä halpatyön ja sitä kautta köyhyyden lisääntymisenä
Saksan ammattiyhdistysliike ajaa minimipalkkalakia, joka takaisi 8,50 euron tuntipalkan. Jos laki toteutuisi, niin suunnilleen seitsemän miljoonan työntekijän palkka nousisi, osalla jopa moninkertaistuisi.
Saksan työttömyysaste oli heinäkuussa 5,3 prosenttia. Työttömyysluvut ovat kaunistuneet, mutta työn määrä ei ole kasvanut. Työt ovat pilkkoutuneet.
Saksan talouskriisissä kasvavalla palvelusektorilla on ollut suuri merkitys. Julkisten ja yksityisten palvelujen liitto Ver.di on nostanut teollisuuspolitiikan rinnalle keskustelun palvelupolitiikasta. Liitto arvioi, että jo 75 prosenttia työntekijöitä saa toimeentulonsa palvelusektorilta, joka elää rakennemuutosta.
Ver.din politiikka- ja suunnitteluosaston johtaja Martin Beckmann korostaa palvelupolitiikan merkitystä ja pahoittelee, että edelleen tutkimusrahaa ohjautuu enemmän teollisuudelle.
Beckmannin mukaan palveluita pitäisi kehittää ja pitää huolta, etteivät palvelut muuttuisi pätkä- ja halpatyöksi. Hän muistuttaa, että jo nyt Saksassa on Liettuan jälkeen Euroopan toiseksi suurin matalapalkkasektori.
Minityö johtaa köyhyyteen
Saksan menestyksestä maksavat työntekijät, etupäässä naiset, jotka joutuvat ottamaan vastaan minityötä (Minijob). Sen piirissä on liki seitsemän miljoonaa työntekijää. Minityö johtaa minitoimeentuloon, olemattomaan sosiaaliturvaan ja köyhyyteen. Minityöstä maksetaan 450 euroa kuussa. Työnantajan ei tarvitse maksaa sosiaaliturvamaksuja ja pienoinen eläkemaksukin on ollut voimassa vasta vuoden alusta. Varsin kannattavaa työnantajille!
Suuri osa minityöläisistä ansaitsee kuitenkin vähemmän kuin 450 euroa, sillä näitä minitöitäkin pilkotaan kahdeksi, parhaimmillaan kaupan yksi minityö on pätkitty neljäksi minityöksi ja palkka on sitten sen mukainen.
Kun minityöt olemattomine palkkoineen lisääntyvät, niin Berliinissä asukkaat tekevät kaikkensa, etteivät vuokrat nousisi. Jos talossa on graffiteja seinillä, niin vuokranantajan on turhaa yrittää nostaa vuokraa asumisviihtyvyyden huonontumisen vuoksi.
Saksan ammattiliittojen keskusjärjestön DGB:n strategia- ja perusohjelmanosaston päällikkö Konrad Klingenburg toteaa, että kun laki sallii minityöt, niin työnantajat käyttävät tätä hyväkseen. Hän kertoo pizzankuljettajasta, jolle maksettiin 1,42 euron tuntipalkkaa. Tämä tapaus vietiin oikeuteen ja oikeus katsoi, että on ”hyvien tapojen vastaista maksaa niin pientä palkkaa”.
– Minitöitä on eniten aloilla ja työpaikoilla, joilla eivät työntekijät eivätkä työnantajat ole järjestäytyneitä.
Taannoisen demarikanslerin Gerhard Schröderin Agenda 2010 johti matalapalkkatyön voimakkaaseen kasvuun, koska ohjelmasta on toteutettu vain osat, jotka ovat johtaneet minitöiden ja pätkätöiden lisääntymiseen. Esimerkiksi koulutukseen satsaaminen odottaa toteuttamistaan.
Matalapalkkatöiden kasvun rinnalla kaikenlaiset pätkätyöt ovat lisääntyneet. Palkat ovat Saksassa nyt hieman nousseet useamman vuoden alamäen jälkeen. Konrad Klingenburgin mukaan nyt on tehty hyviäkin sopimuksia. Tuloerojen kasvuun vaikuttaa myös eri alojen varsin vaihteleva tilanne. Monilla aloilla palkat ovat hyvät, mutta suuri huoli on minitöiden rantautumisesta muillekin kuin palvelualoille.
Kun kerran on joutunut ottamaan vastaan minityötä (Minijob), niin joutuu köyhyyden kierteeseen. Palkalla ei elä, eikä työstä kartu sosiaaliturvaa tai eläkettä. Kaiken lisäksi tutkimusten mukaan minityöstä on vaikea päästä kunnon työsuhteeseen.
Tessejä, jotka eivät sido
Koska minityöt ovat laillisia, niin työnantajat niitä myös käyttävät. On melkoinen taloudellinen houkutus muuttaa töitä minitöiksi.
Ver.din Martin Beckmann pitää palvelualoilla suurena ongelmana myös sitä, että palvelupuolelta puuttuu vahva työnantajapuoli. Tosin yksittäisillä työnantajilla tuntuu olevan vilkas mielikuvitus esimerkiksi palkkasopimusehdotuksissa. Työnantajat ovat halunneet sitoa esimerkiksi suuren lehtikonsernin palkat alueen ostovoimaan. Tämä tarkoittaisi, että rikkaiden alueilla maksettaisiin enemmän kuin köyhemmillä, ja saman konsernin työntekijöillä palkat vaihtelisivat.
Saksan työnantajat suomalaisten tapaan haluaisivat vain yrityskohtaisia sopimuksia. Työehtosopimusten yleissitovuus pienenee kaiken aikaa. Lisäksi monet yritykset haluaisivat olla työnantajaliitossa ja niiden neuvontapalveluiden ääressä, mutta ne ulkoistaisivat itsensä sitovista työehtosopimuksista. Niinpä Saksaan onkin syntynyt tessejä, joihin sisältyy klausuuli, jonka mukaan yrityksen taloustilanteen huonontuessa voi poiketa sopimuksesta alaspäin.
Aino Pietarinen