SAK:n selvitykset osoittavat: Pienet palkkaerot ovat kilpailuvaltti globaalitaloudessa

Kohtuulliset vähimmäispalkat ja pienet palkkaerot ovat Suomen kilpailuvaltteja maailmantaloudessa. Uusien taloustutkimusten mukaan pohjoismainen työmarkkinamalli ohjaa tuotantorakenteen kehitystä niin, että yhä useammat työntekijät pääsevät hyötymään uudesta teknologiasta, mikä puolestaan parantaa tuottavuutta. Pohjoismaissa onkin pyritty maltillisiin palkkaeroihin joko keskitetyllä sopimustoiminnalla tai koordinoimalla hajautettua sopimista. Tiedot käyvät ilmi SAK:n teettämistä kahdesta palkkapoliittisesta selvityksestä. Raportit ovat laatineet projektiekonomistit Veli-Pekka Heino ja Topias Leino.

Raporttien mukaan globalisaation vaikutus palkanmuodostukseen on osoittautumassa koko ajan monitahoisemmaksi ilmiöksi. Varsinkin instituutioiden rooli muutosten kanavoimisessa on monipuolisempi kuin aikaisemmin on ajateltu. Suomalaiset työmarkkinainstituutiot ohjaavat yrityksiä investoimaan teknologiaan, joka parantaa laaja-alaisesti kaikkien työntekijöiden tuottavuutta. Samalla, kun tuotantoteknologia ja työelämä ovat Suomessa tasa-arvoisempia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, on tuotannon tehokkuus likimain yhtä korkealla tasolla.

– Vähimmäispalkoista tinkiminen poistaisi yrityksiltä taloudelliset intressit investoida samassa mitassa teknologiaan ja koko henkilöstön osaamiseen. Samalla se loisi Suomeen nykyistä suuremman työtätekevän köyhälistön joukon. Sopimustoimintaan perustuvan palkanmuodostuksen toinen puoli on, että yritykset saavat investoinneistaan suuremman tuoton, kun palkkoja ei olla neuvottelemassa joka käänteessä uudestaan. Suomalaisessa mallissa yritykset saavat tasavertaisen pelikentän ja palkansaajat ennustettavuutta ja turvaa, sanoo SAK:n ekonomisti Olli Koski.

Yhteiskuntien samankaltaisuudesta huolimatta palkanmuodostus on Pohjoismaissa kehittynyt ainakin päällisin puolin eri tavoin. Palkkaerojen hillitön kasvu on silti joka maassa estetty. Projektiekonomisti Topias Leinon raportissa on tarkasteltu palkanmuodostuksen kehittymistä Ruotsissa ja Tanskassa. Neuvottelujen selvästä hajautumisesta huolimatta ammattiliittojen välinen koordinaatio ja palkkaneuvotteluja raamittavat instituutiot ovat vaikuttaneet siihen, että palkkaerot ovat pysyneet kansainvälisesti vertaillen maltillisina sekä Ruotsissa että Tanskassa.

Palkkaeroissa on viime vuosina kuitenkin kiistatta tapahtunut muutoksia. Ruotsissa ja Tanskassa palkkaerot ovat kasvaneet enemmän toimipaikkojen välillä kuin toimipaikkojen sisällä. Näin on tapahtunut jossain määrin myös Suomessa. Palkkahajonnan kehitys voi johtua useista syistä ja selitysmalleja on syytä punnita toisiaan vasten. Topias Leinon raportin mukaan palkkaerojen kasvu ei ole johtunut pelkästään neuvottelujen hajauttamisesta, vaan ne johtuvat todennäköisemmin talouden rakennemuutoksesta.

– Siinä tapauksessa että Suomessa ei tehtäisi enää tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, on ammattiyhdistysliikkeen mietittävä erilaisia tapoja parantaa keskinäistä koordinaatiota edelleen. Esimerkiksi Ruotsissa viimeisimmällä sopimuskierroksella oli mahdollista nostaa matalapalkka-alojen minimipalkkoja yli yleisen linjan, vaikka varsinaista keskitettyä sopimista ei Ruotsissa ole ollut sitten 1980-luvun, Koski toteaa.

– Suomalaisyritysten palkkausjärjestelmissä on varmasti kehittämisen varaa ja muuttuvan toimintaympäristön vaatimukset on syytä ottaa huomioon. Keskitetyn tai koordinoidun palkoista sopimisen etuja ei ole silti syytä unohtaa, varsinkaan nyt kun taloudessa näyttävät jälleen koittavan hieman epävarmemmat ajat, Koski painottaa.

Veli-Pekka Heinon ja Topias Leinon raportit löytyvät oikeanpuoleisen palstan linkkien kautta.