SAK:n Pekka Ahmavaara:Palkansaaja-<br>keskusjärjestöjen yhteistyö puolustaa edelleen paikkaansa (24.11.2000)

– Esitys tulopoliittiseksi sopimukseksi toteuttaa kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatetta tällä ahneuden aikakaudella. Se turvaa hyvän ja tasaisen ostovoiman kasvun, osaltaan hillitsee inflaation uhkaa ja luo edellytyksiä edelleen parantaa työllisyyttä. Se on solidaarinen: matalapalkkaisten suhteellinen ansio- ja tulotaso nousee muita enemmän ja työttömien ansiosidonnaisen päivärahan tasoa nostetaan vihdoinkin ja tuntuvasti, sanoi SAK:n johtaja Pekka Ahmavaara puhuessaan tänään SAK:n valtuuston kokouksessa Kiljavalla.

Ahmavaaran mukaan tämän syksyn neuvotteluja valmisteltiin palkansaajakeskusjärjestöjen kesken tavallistakin paremmassa yhteistyössä. Vaikkakaan päätöstä yhteisistä laatutavoitteista ei tehty, yhteinen valmistelu ohjasi kunkin keskusjärjestön päätöksiä ja neuvottelutulosta laatutavoitteiden osalta voidaan pitää yhteisenä saavutuksena.

– Myös palkankorotusten määrää koskevat tavoitteet olivat kaikilla kolmella lähes samat työnantajan kauhistelemat luvut. SAK ja STTK pystyivät neuvottelujen kuluessa hyvään yhteistyöhön palkkatavoitteissaan niiden rakennetta myöten lähtökohtiensa eroavuuksistakin huolimatta. AKAVA sen sijaan ajoi perinteilleen uskollisesti prosenttipohjaisesti laskettavaa alakohtaista palkankorotuspottia ja sen rinnalla ns. koulutuspalkkaeräänsä, Ahmavaara totesi.

– Tosiasia on, että SAK:n ajama palkkalinja olisi nostanut AKAVA:n korostamien koulutuspalkka-alojen palkkatasoa enemmän kuin AKAVA:n oma linja. Matalapalkkaisten aseman parantamiseen sopivat huonosti prosenttipohjaiset palkankorotukset. Sitä eivät pienet erilliserät kuten koulutuspalkkaerä pysty paikkaamaan. Korkeapalkkaisten ja matalapalkkaisten etujen ajaminen yhtä aikaa ei voi onnistua, Ahmavaara painotti.

Ahmavaaran mukaan nyt joutuukin aprikoimaan myös sitä, onko järjestäytyminen vain koulutuksen perusteella yhtä vanhanaikainen malli kuin olisi ollut palkanmaksu vain koulutuksen perusteella.

– Kitkatekijöistä huolimatta kolmen palkansaajakeskusjärjestön yhteistyö puolustaa edelleen paikkaansa. Siitä on hyviä esimerkkejä niin Eurooppa-tason edunvalvonnassa kuin kotimaisessa yhteiskuntavaikuttamisessa. Sitä yhteistyötä ei pidä hukata.

– Järjestöjen välisen yhteistyön tulee kuitenkin olla malliltaan joustava. Sen tulee tarjota mahdollisuus siihen halukkaille edetä muita pidemmälle niille yhteisillä toiminta-alueilla. Tämä neuvottelukierros osoitti, että erityisesti SAK:n ja STTK:n kesken mahdollisuudet yhteistoimintaan ja yhteisiin tavoitteisiin ovat hyvät. Taustalla on luonnollisesti työelämän jatkuva rakennemuutos, jossa työntekijän ja toimihenkilön tehtävät ja asema yhdenmukaistuvat ja erottavat status- ym. erot häviävät. Tähän yhteistyöhön ovat AKAVA ja sen jäsenliitot kukin näkemyksensä mukaan tervetulleita, mutta niiden ehkä eriävien käsitysten panttivangiksi ei voi jäädä, Ahmavaara painotti.

– Ainoa tie palkansaajajärjestöjen vaikuttavuuden lisäämiseksi on niiden kaikkien tasaveroisen ja omaehtoiseen halukkuuteen perustuva yhteistyön kehittämisen prosessi. Prosessin aikana on mahdollista nähdä sen avaamia vaihtoehtoja ja uusia mahdollisuuksia, Ahmavaara arvioi.