SAK:n osastopäällikkö Eero Heinäluoma: Hallituksen ryhdistettävä rivinsä
Vappupuhereferaatti (koko puhe alempana)
Kirkkonummi 1.5.2001 klo 12.15
Lohja 1.5.2001 klo 13.30
Lipposen hallituksen työllisyyslinjaukset ovat saaneet ay-liikkeen vahvan tuen. Sateenkaarihallitus on nojannut vahvaan yhteistyöhön. Lipposen kahden hallituksen aikana on uudelleen palautettu kolmikantayhteistyö sille kuuluvaan arvoonsa. Yhteistyöstä on tullut yksi suomalaisen yhteiskunnan menestystekijä, jota ulkomaita myöten ihaillaan.
Hallitus on nyt puolimatkan krouvissa: kaksi vuotta takana ja kaksi vuotta edessä. Monista hyvistä tuloksista huolimatta hallituksen elämää ovat viime ajat vaivanneet kummalliset sisäiset vatsavaivat, joiden tuoksu uhkaa peittää alleen niin hallituslinjan aikaansaannokset kuin edessä olevien tehtävien tärkeyden.
Kun kansainväliset talousnäkymät ovat ennen muuta Yhdysvaltain taantuman takia synkistyneet, on erityisen tärkeää, että Suomessa turvataan vakaa, kasvua tukeva talouslinja. Merkitystä on myös sillä, että tulosopimuksen jatkosta keskusteltaessa vuoden 2002 elokuussa maassa on toimintakykyinen ja laajapohjainen hallitus.
Ammattiyhdistysliikkeessä toivotaan laajasti, että hallituspuolueet ryhdistävät nyt rivinsä ja käyvät käsiksi jäljellä oleviin polttaviin ongelmiin. Näitä ovat ainakin työllisyyskehityksen vauhdittaminen, köyhyysongelmaan tarttuminen, julkisten palveluiden turvaaminen, energiaratkaisu sekä varautuminen Euroopan Unionin itälaajentumiseen hallitulla tavalla.
Syvimmän laman synkän rotkon pohjalta on noustu. Olemme nyt vähintäänkin pienen kumpareen laella, josta aukeavat jo laajemmat maisemat. Talous- ja tulopolitiikan onnistuminen antaa nyt hallitukselle liikkumatilaa, jota tulee käyttää harkiten. Vahva talouskasvu, jonka luomisessa ay-liike on ollut keskeisesti mukana, on tuottanut runsaasti ylijäämäisen valtion budjetin – tänä vuonna ylijäämä kasvanee lähelle 20 miljardia. Nyt onkin kaikki mahdollisuudet toteuttaa yhtä aikaa kolme keskeistä tavoitetta: lyhentää velkaa, keventää maltillisesti verotusta ja huolehtia julkisista palveluista ja sosiaaliturvasta.
Nyt jäljellä oleville kahdelle vuodelle hallituksen pitäisikin kirkastaa koko toimintalinjansa vastaamaan uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Yksittäisten menokehyksiä koskevien päätösten sijaan – esim. puolustusbudjetin kasvattaminen – olisi puhuttava koko budjettipolitiikan tarpeista, joihin kuuluu mm. köyhyyspaketti ja kuntien toimintamahdollisuuksien turvaaminen. Oikeudenmukaisen yhteiskuntapolitiikan turvaamiseksi onkin tarpeen päättää yhtä aikaa niin kansalaisille tärkeiden kunnallisten palvelujen rahoituksen varmistamisesta, pienituloisten auttamisesta kuin muistakin tarpeista. Näissä päätöksissä testataan myös hallituksen päätöksenteon oikeudenmukaisuutta.
Keskustan työelämälinja suuri kysymysmerkki
Lähes kahta miljoonaa suomalaista palkansaajaa edustava ay-liike – ja kaikki keskusjärjestöt – pitävät tärkeänä, että keskeiset suomalaiset puolueet ovat työelämälinjauksissaan valmiita kolmikantayhteistyöhön – suomalaisen mallin vahvistamiseen. Tältä kannalta ay-liikkeessä nähdään myönteisenä keskustan sijaispuheenjohtajan viime aikaiset julkiset esiintymiset ja ollaan valmiita yhteistyöaloitteiden ennakkoluulottomaan tarkasteluun. Hänhän on hylännyt keskustan epäonnistuneen työreformimallin ja sen tarkoittaman työntekijöiden vähimmäissuojan murtamisen.
Ajankohtainen kysymys on, mitä keskustan työelämälinjauksille tapahtuu, kun puheenjohtaja Aho palaa keskustan peräsimeen ensi kuussa. Keskusta joutuu tunnustamaan, ettei voi sotia ja sopia yhtä aikaa. On olemassa suuri vaara, että Ahon johdolla keskusta ajetaan uudelleen työreformiasemiin. Onhan Aho harvoissa julkisissa esiintymisissään ehtinyt jo epäsuorasti arvostella hallituksen EU:n laajentumiseen ehdottamia siirtymäaikoja. Työreformiohjelmaan luonnollisena osana kuuluu ulkomaisen halpatyövoiman tuonti ja sitä kautta suomalaisten työehtojen heikentäminen. Tätä suomalainen järjestäytynyt palkansaaja ei luonnollisestikaan voi hyväksyä.
Keskustan työelämälinja on tänään paitsi huutomerkki myös suuri kysymysmerkki. Ammattiyhdistysliike joutuu nyt kysymään keskustalta, mikä on todellisuudessa keskustan työelämälinja: onko se Jäätteenmäen yhteistyölinja vai Ahon Amerikan opeilla terästetty työreformi.
Koko puhe: Työllisyydestä huolehdittava
Vappupuhe
Osastopäällikkö Eero Heinäluoma
Kirkkonummi 1.5.2001 klo 12.15
Lohja 1.5.2001 klo 13.30
Tämän vapun sanoma on jälleen kevään heräämisen ja paremman huomisen viesti. Sinnikkäällä työllä olemme päässeet pahimman laman ylitse. Työllisyyden vahvistamisen kautta on Suomi tänään ratkaisevasti paremmassa tilanteessa kuin kertaakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Pääministeri Paavo Lipposen kaksi hallitusta ovat asettaneet talouspolitiikkansa keskiöön työllisyyden kohentamisen. Rohkeaksi ja epärealistiseksi nimetty tavoite työttömyyden puolittamisesta on tänään totta: töissä on 300 000 suomalaista enemmän kuin laman syvimmässä ahonlaidassa 1994. Suomi on kyennyt EU-maiden parhaaseen työllisyyskehitykseen Irlannin ohella. Yksin viime vuonna työllisyys kasvoi peräti 70 000 hengellä. Se on saavutus, jolle tulee antaa arvoa. Saavutus, joka ei ole itsestäänselvyys ja josta monet palkansaajain perusoikeuksien romuttamista haluavat mielellään vaikenevat.
Vahvassa työllisyyspolitiikassa tärkeää on ollut hallituksen hyvä yhteistyö työmarkkinoiden kanssa. Vuodesta 1995 lähtien tehdyt tulosopimukset – kolme keskitettyä ja yksi liittokierros – ovat kaikki tukeneet vahvaa työllisyyskehitystä. Kustannusten hallittavuus, vakaus ja ennustettavuus työmarkkinoilla ovat tekijöitä, joille myös elinkeinoelämä ja monet kansainväliset arvioitsijat ovat antaneet arvoa. Palkansaajat ovat tästä kehityksestä hyötyneet paitsi paranevana työllisyytenä myös lisääntyneenä ostovoimana ja työelämän laadullisena kehittämisenä.
Vain paranevan työllisyyden kautta voidaan huolehtia kansalaisille tärkeistä julkisista palveluista ja sosiaaliturvasta. Siksi hallituksen politiikan on jatkossakin nojattava jokaiselta rakennuspuultaan vahvan työllisyyskehityksen tukemiseen.
Hallituksen ryhdistettävä rivinsä
Lipposen hallituksen työllisyyslinjaukset ovat saaneet ay-liikkeen vahvan tuen. Sateenkaarihallitus on nojannut vahvaan yhteistyöhön. Lipposen kahden hallituksen aikana on uudelleen palautettu kolmikantayhteistyö sille kuuluvaan arvoonsa. Yhteistyöstä on tullut yksi suomalaisen yhteiskunnan menestystekijä, jota ulkomaita myöten ihaillaan.
Hallitus on nyt puolimatkan krouvissa: kaksi vuotta takana ja kaksi vuotta edessä.
Monista hyvistä tuloksista huolimatta hallituksen elämää ovat viime ajat vaivanneet kummalliset sisäiset vatsavaivat, joiden tuoksu uhkaa peittää alleen niin hallituslinjan aikaansaannokset kuin edessä olevien tehtävien tärkeyden.
Kun kansainväliset talousnäkymät ovat ennen muuta Yhdysvaltain taantuman takia synkistyneet, on erityisen tärkeää, että Suomessa turvataan vakaa, kasvua tukeva talouslinja. Merkitystä on myös sillä, että tulosopimuksen jatkosta keskusteltaessa vuoden 2002 elokuussa, maassa on toimintakykyinen ja laajapohjainen hallitus.
Ammattiyhdistysliikkeessä toivotaan laajasti, että hallituspuolueet ryhdistävät nyt rivinsä ja käyvät käsiksi jäljellä oleviin polttaviin ongelmiin. Näitä ovat ainakin työllisyyskehityksen vauhdittaminen, köyhyysongelmaan tarttuminen, julkisten palveluiden turvaaminen, energiaratkaisu sekä varautuminen Euroopan Unionin itälaajentumiseen hallitulla tavalla.
Syvimmän laman synkän rotkon pohjalta on noustu. Olemme nyt vähintäänkin pienen kumpareen laella, josta aukeavat jo laajemmat maisemat. Talous- ja tulopolitiikan onnistuminen antaa nyt hallitukselle liikkumatilaa, jota tulee käyttää harkiten. Vahva talouskasvu, jonka luomisessa ay-liike on ollut keskeisesti mukana, on tuottanut runsaasti ylijäämäisen valtion budjetin – tänä vuonna ylijäämä kasvanee lähelle 20 miljardia. Nyt onkin kaikki mahdollisuudet toteuttaa yhtä aikaa kolme keskeistä tavoitetta: lyhentää velkaa, keventää maltillisesti verotusta ja huolehtia julkisista palveluista ja sosiaaliturvasta. Nyt jäljellä oleville kahdelle vuodelle hallituksen pitäisikin kirkastaa koko toimintalinjansa vastaamaan uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Yksittäisten menokehyksiä koskevien päätösten sijaan – esim. puolustusbudjetin kasvattaminen – olisi puhuttava koko budjettipolitiikan tarpeista, joihin kuuluu mm. köyhyyspaketti ja kuntien toimintamahdollisuuksien turvaaminen. Oikeudenmukaisen yhteiskuntapolitiikan turvaamiseksi onkin tarpeen päättää yhtä aikaa niin kansalaisille tärkeiden kunnallisten palvelujen rahoituksen varmistamisesta, pienituloisten auttamisesta kuin muistakin tarpeista. Näissä päätöksissä testataan myös hallituksen päätöksenteon oikeudenmukaisuutta.
Sosiaaliturvassa varottava seikkailupolitiikkaa
Kaikkien suomalaisten intressissä on, että työelämässä jaksetaan nykyistä pidempään, jolloin myös keskimääräinen eläköitymisikä voi nousta. Pidentämällä työelämää kehittävin toimin työssäoloaikaa voidaan turvata ihmisille paremmat eläkkeet ja muukin sosiaaliturva. Eläkepolitiikassa tarvittavia uudistuksia valmistellaan parhaillaan kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen myötävaikutuksella. Tällä työlle on syytä antaa kaikki tuki ja työrauha. Siksikin on arveluttavaa, että kokoomuksen johtama sosiaali- ja terveysministeriö on jälleen käynnistänyt pelottelut työttömyyseläkkeiden poistamisesta ja osa-aikaeläkkeiden leikkauksista. Erityisen kummallista tämä on, kun sama ministeriö ei samalla puutu ollenkaan siihen, että samaan aikaan täysin terveet ja työkykyiset voivat lähteä eläkkeelle 60-vuotiaina käyttämällä hyväksi veroeduin subventoitua yksityistä ostoeläkettä. On aika lopettaa ikääntyneiden ihmisten syrjintä ja pelottelu.
Sosiaaliturvan puolella hallitusta on syytä varottaa seikkailupolitiikasta. Hallituksen äskeiset linjaukset toimeentuloturvan menojen kasvattamisesta ja toimeentuloturvan ja palkkatyön yhdistämisestä ovat kyseenalaisia. Nämä päätökset uhkaavat luoda valtion tuella subventoidut työmarkkinat ja amerikkalaismallin mukaisen työssä käyvien köyhien joukon. Sosiaaliturvan on jatkossakin rohkaistava työn tekemiseen: tämä edellyttää, että verot ja maksut maksava palkansaaja on jatkossakin oikeutettu kohtuulliseen ansioturvaan.
Maltillinen palkkalinja taannut hyvän työllisyyskehityksen
Työmarkkinajärjestöt, erityisesti ammattiyhdistysliike on sopimustoiminnassa antanut pääpainon työllisyyden tukemiselle ja mitoittanut myös palkkaesitykset tämän mukaan. Samaa ei voi sanoa siitä yksityispuolen optio- ja osinkosaalistuksesta, jota erityisesti viimeisen vuoden aikana on nähty. Elinkeinoelämän johdolla on oma vastuunsa, kun katsotaan mahdollisuuksia maltillisen palkkalinjan jatkumiseen. Palkkalinjan suuren konsensuksen ulkopuolelle ovat asettuneet optioahneet yritysjohtajat, lennonjohtajat ja nyt lääkärit.
Työelämässä on ajankohtaista edistää työssäjaksamista ja sitä kautta turvata riittävä ammattitaitoisen työvoiman saanti myös tulevaisuudessa. Työnantaja saattoi pitkälti vielä 90-luvulla käyttää motivaattorina keppiä. Nyt tarvitaan huomiota työyhteisöjen kehittämiseen. Pätkätöiden sijasta on siirryttävä entistä enemmän vakituisiin työsuhteisiin, millä olisi työyhteisöjen toiminnalle myönteinen merkitys.
Perheiden ja kotien parempaan hyvinvointiin pitää tähdätä myös työelämässä tehtävin uudistuksin. Työsuhteiden vakinaistaminen, isyyslomat, työntekijöiden oikeus vähimmäistyöaikaan ja säännölliseen työaikaan sekä päivätöihin, ovat tärkeitä asioita, kun työ ja perhe-elämää pyritään jatkossa paremmin yhteen sovittamaan. Perheet tarvitsevat tuekseen työelämän normistoa, johon kuuluu mahdollisuus kokoaikaiseen päivätyöhön ja säännölliseen elämään. Siksikin markkinavoimien ja yksilöindividualismin kaikkivoipaisuutta kuuluttavat puheet 24 tuntia auki olevasta yhteiskunnasta on syytä haudata.
Itälaajentuminen hallitus
Suomi valmistautuu osaltaan parhaillaan ottamaan kantaa Euroopan Unionin itälaajentumiseen erityisesti työvoiman liikkuvuuden osalta. On tärkeää, että itälaajentuminen toteutetaan hallitusti kaikilta osiltaan. Suurten elintasoerojen ollessa tosiasia on perusteltua, että työvoiman liikkuvuus toteutuu asteittain ja siirtymäaikojen puitteissa. Hallituksen ottama kanta toteuttaa työvoiman liikkuvuus siirtymäaikojen avulla on perusteltu ja saa ay-liikkeen tuen.
Huolestuttavaa kuitenkin on ulkomaankauppaministeri Sasin toiminta. Hänhän yrittää lyhentää työvoiman liikkuvuuden siirtymäajat kahteen vuoteen, kun EU:n komissio on tarjonnut jäsenmaille yhteensä seitsemän vuoden siirtymäaikamallia, jota voidaan lyhentää sen mukaisesti kuin laajentuminen työmarkkinoiden osalta käytännössä toteutuu. On syytä sanoa suoraan, että Sasin toiminta vaarantaa itälaajentumisen sujumisen hallitusti ja siten myös kansallisen yhteisymmärryksen EU-politiikassa.
Samaan aikaan on nyt kotimaisin toimin varmistettava, että kykenemme takaamaan myös käytännössä ulkomaalaisille työntekijöille suomalaiset työehdot eikä ulkomaalaisten työntekijöiden asemaa käytetä hyväksi maksamalla heikompia palkkoja ja muita etuja. Tämä edellyttää työsuhteen ehtojen valvonnan tehostamista, josta ay-liike odottaa työministeriöltä pikaisia ehdotuksia.
Keskustan työelämälinja suuri kysymysmerkki
Lähes kahta miljoonaa suomalaista palkansaajaa edustava ay-liike – ja kaikki keskusjärjestöt – pitävät tärkeänä, että keskeiset suomalaiset puolueet ovat työelämälinjauksissaan valmiita kolmikantayhteistyöhön – suomalaisen mallin vahvistamiseen. Tältä kannalta ay-liikkeessä nähdään myönteisenä keskustan sijaispuheenjohtajan viime aikaiset julkiset esiintymiset ja ollaan valmiita yhteistyöaloitteiden ennakkoluulottomaan tarkasteluun. Hänhän on hylännyt keskustan epäonnistuneen työreformimallin ja sen tarkoittaman työntekijöiden vähimmäissuojan murtamisen.
Ajankohtainen kysymys on, mitä keskustan työelämälinjauksille tapahtuu, kun puheenjohtaja Aho palaa keskustan peräsimeen ensi kuussa. Keskusta joutuu tunnustamaan, ettei voi sotia ja sopia yhtä aikaa. On olemassa suuri vaara, että
Ahon johdolla keskusta ajetaan uudelleen työreformiasemiin. Onhan Aho harvoissa julkisissa esiintymisissään ehtinyt jo epäsuorasti arvostella hallituksen EU:n laajentumiseen ehdottamia siirtymäaikoja. Työreformiohjelmaan luonnollisena osana kuuluu ulkomaisen halpatyövoiman tuonti ja sitä kautta suomalaisten työehtojen heikentäminen. Tätä suomalainen järjestäytynyt palkansaaja ei luonnollisestikaan voi hyväksyä.
Keskustan työelämälinja on tänään paitsi huutomerkki myös suuri kysymysmerkki. Ammattiyhdistysliike joutuu nyt kysymään keskustalta, mikä on todellisuudessa keskustan työelämälinja: onko se Jäätteenmäen yhteistyölinja vai Ahon Amerikan opeilla terästetty työreformi.
Valtaa jaossa
Ammattiyhdistysliike on käymässä lähivuosina suureen sisäiseen murrokseen, kun suuret ikäluokat lähestyvät eläkeikää. Ay-liikkeen suuret aikaansaannokset ovat pitkälle syntyneet tämän sukupolven toiminnan tuloksena ja suurten ikäluokkien edustajat ovat vahvoissa asemissa, niin työpaikkojen kuin liittojenkin luottamus- ja palkollisissa tehtävissä. Tällä vuosikymmenellä on lähes 40 000 luottamusmiestä ja -naista vaihtumassa.
Onkin syytä lähettää vahva viesti nuorille. Ay-liikkeen uudistuminen ja suuret savutukset kaipaavat tekijäänsä. Nyt on valtaa tarjolla niille, joilla on tarmoa, uskallusta ja ajatuksia. Siis nuoret: tulkaa ja ottakaa paikkanne yhteisissä riveissä. Ja muistakaamme me vanhemmat: vedetään välillä vaikka hihasta uusia tulijoita mukaan!
Toivorikasta ja hyvää vappua!