SAK:n Lauri Ihalainen: EK:n strategiassa ei yllätyksiä
– On myönteistä, että Elinkeinoelämän Keskusliitto EK strategiatyössään sitoutuu suomalaiseen kolmikantaiseen sopimuspolitiikkaan ja sen kehittämiseen myös jatkossa. EK ei ole sulkemassa pois mitään sopimuspolitiikan vaihtoehtoa pois &#;8211 myös keskitetyn tulopolitiikan mahdollisuus halutaan säilyttää. Tämä on työnantajilta harkittua ja järkevää asemointia. Pitkäjänteinen ja uskottava sopimuspolitiikka on ollut Suomelle merkittävä menestystekijä.
– Asiakirja kuitenkin vahvistaa, etteivät perinteiset näkemyserot työnantajien ja palkansaajien välillä ole kadonneet mihinkään. EK:n esittelemät työmarkkinapoliittiset peruslinjaukset ja tavoitteet ovat varsin tutunoloisia ja SAK:llekin moneen kertaan eri neuvottelupöydissä esiteltyjä.
– Keskeinen teema asiakirjassa on joustavuuden ja paikallisen sopimisen lisääminen. Vaadittaessa yhä lisää joustoa työelämään asiakirjassa ei nähdä ihmisten arkea ja työelämän todellisuutta. Tosiasiassa työntekijät suomalaisessa työelämässä joustavat jo liikaakin, perheidensä ja oman jaksamisensa kustannuksella. Uusien joustojen sijaan olisikin tärkeä antaa signaali siitä, että työnantajat ovat valmiita edistämään jaksamista ja työhyvinvointia, ja esimerkiksi vahvistamaan pätkätyöntekijöiden asemaa.
– SAK on halunnut suhtautua paikallisen sopimisen lisäämiseen ja kehittämiseen myönteisesti. Olennaista on kuitenkin, kuinka tasaveroista ja molempia osapuolia hyödyttävää paikallinen sopiminen tosiasiassa on. Aidon ja tasaveroisen paikallisen sopimisen edistämisen kannalta keskeistä on muun muassa luottamusmiesten aseman ja toimintaedellytysten turvaaminen.
– Vaikka työnantajat eivät asiakirjassa irtisanoudu valtakunnallisista yleissitovista työehtosopimuksista, järjestö haluaisi lisätä paikallisuutta myös palkkapolitiikassa. Tämä ei välttämättä ole loppuun saakka harkittu tavoite työnantajienkaan kannalta. Nykymallissa sekä työehdot että työrauha sovitaan valtakunnantasolla. Sopimisen perinne ja toimiva sovittelujärjestelmä yhdessä ovat johtaneet Suomessa ainutlaatuiseen työrauhaan, kuten viimeiset julkisuudessakin olleet tilastot kertovat. Viimevuosien merkittävimmän työtaistelun järjesti työnantajapuoli itse. Tässäkin valossa työnantajien tarve työtaisteluoikeuden rajoittamiseen ja sovittelujärjestelmän uudistamiseen vaikuttaa vähintäänkin perusteettomalta.
– Kritisoidessaan suomalaisia työvoimakustannuksia EK sivuuttaa Suomen erinomaisen tuottavuuskehityksen, johon palkkapolitiikka Suomessa on perustunut. Palkkauksellisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämisellä ei työnantajien linjauksissa kuitenkaan panna juuri painoa. SAK:n omaan strategiatyöhön kytkeytyviä sopimuspoliittisia linjauksia käsitellään kesäkuun alussa pidettävässä edustajakokouksessa. Valmistelutyössä keskeinen lähtökohta on ollut, että vain kaikkia palkansaajia koskevien yleiskorotusten kautta voidaan turvata palkkojen reaalikehitys kaikille palkansaajille ja samalla tasa-arvon toteutuminen. Vaikka työnantajat näyttävät voimakkaasti kritisoivan tasa-arvoa tukevaa palkkapolitiikkaa, sen aika ei suinkaan ole ohi. Sitoutuessaan kolmikantaiseen samapalkkaohjelmaan EK on sitoutunut edistämään miesten ja naisten palkkatasa-arvoa työelämässä. Tämä ei ole mahdollista ilman tasa-arvoa tukevaa solidaarista palkkapolitiikkaa.