SAK:n lakimies: Työntekijän vapaa-aika suojattava
– Mitä vapaammin työntekijä voi päättää työajoistaan, sitä tärkeämpää on turvata vapaa-aika. Työntekijän ei tarvitse olla jatkuvasti työnantajan käytettävissä tai esimerkiksi sähköpostilla tavoitettavissa.
Lehdon mukaan hyviä keinoja työaikajoustojen edistämiseen ovat liukuvat työajat ja työaikapankit.
– Työpaikat tarvitsevat valmiita malleja, jotta kaikkien ei tarvitse keksiä omaa työaikajärjestelmää.
Jukka Ahtelan koostama Työaika, tietotyö ja tulevaisuus -raportti käsittelee ohjelmistoalan työpaikkoja, mutta sen esitykset on tehty sovellettaviksi yleisesti työaikasääntelyssä. Raportissa ehdotetaan muun muassa sunnuntaityön ja ylitöiden korvaamista koskevien säännösten höllentämistä.
Lakimies Anu-Tuija Lehto huomauttaa näkymättömän ylityön olevan ongelma monilla työpaikoilla.
– Jos osa ylityöstä sisältyisi Ahtelan esittämällä tavalla säännölliseen työaikaan, työntekijä saisi ainakin osasta nyt palkattomasta ylityöstä palkan. Säännöksissä on kuitenkin otettava huomioon Euroopan sosiaalinen peruskirja, johon Suomi on sitoutunut ja jonka mukaan ylityöstä on maksettava korotettu palkka.
Raportissa ehdotettua sunnuntaityön "tasa-arvoistamista" Lehto ei kannata.
– Sunnuntai on monelle tärkeä päivä, joka vietetään yhdessä perheen tai ystävien kanssa. Työssä jaksamisen kannalta tällä on suuri merkitys.
Työvuoron odottelusta saatava korvaus
Työaikasääntelyä selvitellään parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriön työryhmässä, jossa SAK:ta edustavat Anu-Tuija Lehto ja kehittämispäällikkö Juha Antila.
SAK:n mukaan parannettavaa löytyy varsinkin pätkätyöntekijöitä koskevista työaikakäytännöistä. Esimerkiksi nollatuntisopimuksella työskentelevä on käytännössä koko ajan työnantajan käytettävissä, mutta hän ei saa päivystämisestä palkkaa.
– Lainsäädäntöä olisi muutettava niin, että työntekijä saa korvauksen vapaa-aikaa rajoittavasta odottelusta. Jos työntekijä pysyttelee kotonaan töihin kutsua odotellen, pitää siitä saada jokin korvaus, Anu-Tuija Lehto vaatii.
Lainsäädännön pitää Lehdon mukaan tukea vastedeskin sitä, että mahdollisimman moni on vakituisessa ja kokoaikaisessa työsuhteessa eikä työnantaja pääse kikkailemaan pätkätöillä.
Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse kirjata lakiin. Lainsäädäntöä tarvitaan yleensä vain silloin, kun tavoite ei etene suosituksin tai kun on turvattava heikomman osapuolen edut.
– Työn tekemisen tarve ja muodot vaihtelevat eri aloilla. Paras asiantuntemus löytyy alan ammatti- ja työnantajaliitoilta. Siksi paikallista sopimista edistetään parhaiten työehtosopimusten kautta, lakimies Anu-Tuija Lehto toteaa.
