SAK, AKAVA ja STTK: Työntekijöille oikeudenmukainen siirtymä mukana ilmastokokouksen päätöksissä

Työntekijäjärjestöjen edustajat vaativat Glasgow’n ilmastokokouksessa nopeita toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi muiden kansalaisyhteiskuntatoimijoiden kanssa. 

Oikeudenmukainen siirtymä vilahteli totuttua useammin neuvottelijoiden ja tarkkailijoiden puheissa. Tosin tulkinnat käsitteen sisällöstä olivat välillä kaukana YK:n Pariisin sopimuksen määritelmästä. Afrikan maat liittävät sen lisärahoitusvaatimuksiin ja rikkaat öljymaat fossiilisista tuotteista luopumisen kompensointiin. Ammattiyhdistysliike joutui tekemään paljon töitä muistuttaakseen neuvottelijoita siitä, että hyvälaatuiset työpaikat ja työntekijöiden oikeudet ovat keskeisen osa oikeudenmukaisen siirtymän sisältöä.

– Työntekijöiden oikeudet olivat jäädä kokonaan pois markkinamekanismipäätöksistä. Loppujen lopuksi ne saatiin sisään johdantoteksteihin muiden ihmisoikeuksien rinnalle, toteaa neuvotteluissa paikan päällä ollut SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Pia Björkbacka.

Myös Glasgow’n päätöksissä oikeudenmukainen siirtymä mainitaan. Maita esimerkiksi kehotetaan nopeuttamaan sellaisten teknologioiden käyttöönottoa sekä politiikan hyväksymistä, jotka edistävät siirtymistä vähäpäästöisiin energiajärjestelmiin ja nopeuttavat hiilivoimasta luopumista. Niiden totuttamisessa olisi huomioitava myös oikeudenmukainen siirtymä.

Varsinaisten ilmastoneuvottelupäätösten lisäksi muutama teollisuusmaa ja EU:n komissio allekirjoittivat kokouksen ensimmäisellä viikolla julistuksen, jossa luvataan tukea työntekijöitä vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymisessä kansainvälisissä kehityshankkeissa. Suomi ei ole allekirjoittanut sopimusta toistaiseksi.

Markkinamekanismipäätöksissä edelleen porsaanreikiä

Vaikka Pariisin sääntökirjan sisällöstä sopiminen markkinamekanismikokonaisuuden osalta oli tärkeää, ei päätöksiä niiden kunnianhimon varmistamisesta olisi pitänyt siirtää tuleville vuosille.

 – Glasgow’ssa tehdyt päätökset markkinamekanismista eivät valitettavasti estä päästövähennysten käyttämistä kahden eri maan kansallisiin tavoitteisiin. Ne eivät myöskään varmista, että ennen 2030 tehtävät kansainväliset hankkeet ovat lisätoimia kansallisten tavoitteiden päälle, toteaa Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö Piia Rekilä.

Köyhimmät maat syystä pettyneitä ilmastorahoituslupauksiin

Teollisuusmaiden jo vuonna 2009 lupaama sadan miljardin dollarin vuosittainen tukirahoitus kehittyville maille jäi sopimatta. Samoin konkreettiset toimet sen saavuttamiseksi jäivät ulos sopimuksesta. 

Teollisuusmaat lupasivat kuitenkin tuplata ilmastonmuutokseen sopeutumiseen käytettävän rahoituksen vuoteen 2025 mennessä ja jakaa julkisen rahoituksen tasan ilmastotoimien hillintä- ja sopeutumishankkeisiin.

Köyhimmät ja haavoittuvimmissa asemassa olevat maat pettyivät jälleen näihin päätöksiin. 

– Odotetun tukirahaston sijaan kehitysmaille luvattiin lisää teknistä tukea, joka on tarkoitettu ilmastonmuutoksen aiheuttamista vahingoista ja menetyksistä selviämiseen. Tämä merkitsee sitä, että keinot maailman eriarvoisuuden vähenemiseksi eivät konkretisoituneet, huomauttaa STTK:n työelämä ja innovaatio asiantuntija Leila Kurki. 

Lue myös Pia Björkbackan blogikirjoitus aiheesta.