Sailaksen raportissa toiveita työnantajille, leikkauksia palkansaajille
SAK on pettynyt Sailaksen työllisyystyöryhmän raporttiin. Varsin hyvän ja tasapainoisen väliraportin jälkeen loppuraportissa tyydytään kertaamaan eräitä vanhoja, jo aiemmin köykäisiksi havaittuja keinoja, eikä todellisia työllisyyslääkkeitä ole löytynyt. SAK on samaa mieltä pääministeri Lipposen kanssa siinä, että jokaiselle pitempään työttömäksi jääneelle on tarjottava parempi aktiivinen vaihtoehto tai tarvittaessa eläke. Raportista kuitenkin puuttuvat tähän selkeät lainsäädäntömuutokset ja määrärahaehdotukset.
SAK pitää työryhmän asettamia tavoitteita ja kasvuun perustuvaa työllisyyspolitiikkaa sinänsä oikeana lähtökohtana. Mutta vaikka raportti tarjoaa monessa suhteessa myönteisen keskustelupohjan, ei toimenpide-esitysten kokonaisuus palkansaajien näkökulmasta vaikuta oikeudenmukaiselta. Työnantajien suuntaan raportissa esitetään viljalti hurskaita toiveita ilman todellisia velvoitteita. Palkansaajien ja työttömien asemaa ja toimeentuloa sen sijaan heikennettäisiin lukuisin konkreettisin toimenpitein.
Työttömyysturvaan ja työttömyyseläkkeeseen kohdistuvat heikennysesitykset asettavat outoon valoon kolmikantaisten sopimusten uskottavuuden. Työttömyysturva- ja eläkelainsäädäntö on juuri uudistettu suuressa sosiaalipaketissa. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työttömyyseläkkeen työllisyysvaikutukset arvioitiin huolella paketin valmistelun yhteydessä, eikä turvan heikentämisestä tuolloin löytynyt lääkettä työttömyysongelmaan. Muste on vasta ehtinyt kuivua eduskunnan päätöksissä ja vuoden vaihteessa voimaan tulleessa tuposopimuksessa, kun eläke- ja työttömyysturvaa ollaan jo leikkaamassa.
Seikka, johon ministeri Lundh omassa eriävässä mielipiteessään kiinnitti huomiota, vastaa myös SAK:n näkemyksiä. Lundh toteaa, että yksipuoliset ehdotukset eivät ratkaise työllisyysongelmaa ja estävät laajamittaisen sitoutumisen syntymisen. Ehdotetut turvan leikkaukset eivät toisi uusia työpaikkoja, vaan aiheuttaisivat levottomuutta ja lisäisivät köyhyyttä.
Valtaosa ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavista työllistyy nopeasti, jo muutamassa kuukaudessa. Ongelmallisinta työllistyminen sen sijaan on ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta tipahtaneilta pitkäaikaistyöttömiltä, joiden työllistyminen edellyttäisi satsauksia aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Tällaiset lisäsatsaukset Sailaksen työryhmän loppuraportista kuitenkin pääosin puuttuvat.
Eläkepaketin aukaiseminen näyttää perustuvan väärinymmärrykseen – raportissa viitataan Eläketurvakeskuksen laskelmiin, joissa arvioidaan äskettäisten päätösten myöhentävän eläkkeellesiirtymisikää vain 1,5 vuotta tavoitellun kolmen vuoden sijaan. Kuitenkin Eläketurvakeskuksen viime syksynä tekemät laskelmat osoittavat että vuoden 2005 uudistus yhdessä aiemmin tehtyjen eläkelakimuutosten kanssa on myöhentämässä eläkkeellesiirtymisikää tavoitellut kolme vuotta.
Mikään hallituksen pyrkivä puolue ei omassa vaalikampanjassaan luvannut äänestäjille tällaisia leikkauksia. Tässä suhteessa voidaankin olla levollisin mielin – tuskinpa yksikään puolue tulee niitä myöskään tuomaan hallitusohjelmaan.
SAK on korostanut, että työllisyysasteen parantaminen edellyttää talouskasvun ohella etupainotteista toimenpidekokonaisuutta, joka pitää sisällään riittävät satsaukset aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, osaamisen kehittämiseen ja muutosturvan parantamiseen työpaikoilla. Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan tarvitaan lisävoimavaroja, jotta entistä useammalle voidaan tarjota työtä, työharjoittelua, koulutusta tai kuntoutusta. Suomessa työttömien aktivointiaste on 20 prosenttia kun useimmissa EU-maissa aktiivitoimenpiteissä on noin 40 prosenttia työttömistä.
Verokevennyksille on raportissa asetettu epärealistiset työllisyysodotukset, joten seurauksena voi olla liiallinen valtion velkaantuminen. Sinänsä oikea lähtökohta on palkkatulojen verotuksen keventäminen ja kevennysvaran suuntaaminen työllisyyssyistä pieni- ja keskituloisiin.
SAK on myös huolissaan raportissa esitetystä julkisten palvelujen kilpailuttamisen lisäämisestä. Hyvinvointipalvelujen laaja, itsetarkoituksellinen ulkoistaminen voi vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan perustan, SAK:ssa arvioidaan.