Rohkea päätös palkitsi

Regina Hernits, 23, käärii papiljotteja iäkkään rouvan päähän helsinkiläisessä vanhainkodissa. Viime vuonna valmistuneen Hernitsin ei enää tarvitse murehtia työelämään siirtymistä, sillä hän sai maaliskuussa vakituisen työpaikan.

Polku työelämään ei kuitenkaan ollut mutkaton.

Hernits on kotoisin Virosta, josta hän lähti 18-vuotiaana au pairiksi Jyväskylään. Vuoden Suomessa asumisen jälkeen hänen kielitaitonsa oli jo sillä tolalla, että hän saattoi pyrkiä opiskelemaan lähihoitajaksi.

Nuori nainen jatkoi lasten hoitamista vielä jonkin aikaa opintojensa ohella, mikä edisti kielitaidon kehittymistä.

– Lapset olivat hyviä opettajia.

Harjoittelunsa Hernits teki oppilaitoksen omissa harjoittelupaikoissa päiväkodissa, palvelutalossa ja osastolla. Oman alansa kesätöissä hän ei ollut.

Hernits valmistui kuntoutuksen koulutusohjelmasta keväällä 2013. Ajatus työelämään siirtymisestä oli kutkuttava: nyt hän pääsee tienaamaan itse. Kun Jyväskylästä ei löytynyt kesätöitä, iski pieni paniikki.

Vastavalmistunut lähihoitaja aprikoi, pitäisikö hänen opiskella lisää. Hän haki varmuuden vuoksi töitä myös Helsingistä, mutta haastattelukutsua ei kuulunut.

Muuttopäätös kypsyi vähitellen

Asiointi TE-toimiston kanssa sujui ihan hyvin, mutta Hernits huomasi, että nuoren täytyy itse tietää paljon asioita. Häntä ihmetytti myös paperisota eri virastojen kanssa.

– Joka paikkaan piti toimittaa papereita, ja sitten piti toimittaa samat paperit uudelleen. Se oli ärsyttävää.

Hernits sai Sanssi-kortin mutta ei mainostanut sitä mihinkään. Koska työpaikkaa ei ollut näköpiirissä eikä Hernits ollut varma opiskeluhaluistaan, TE-toimisto ohjasi hänet omaan koulutukseensa. Syksyn mittainen kurssi oli nimeltään myynnin perusteet nuorille.

Kurssi oli ihan mukava ja siihen sisältynyt kuukauden baariharjoittelu mielenkiintoinen. Välillä asiat olivat kuitenkin niin tuttuja, että luokassa istuminen tuntui turhauttavalta.

Talvella Hernits sai työttömyydestä tarpeekseen. Jos Jyväskylästä ei löydy töitä, hän lähtee Helsinkiin.

Kelpaanko kokemattomana?

Mol.fi:ssä oli pitkä liuta avoinna olevia paikkoja. Muistisairaita vanhuksia hoitavan Mariankodin ilmoitus herätti Hernitsin mielenkiinnon, ja hakemus lähti matkaan.

Puhelin pirahti, kun työnhakija oli tankotanssitunnilla. Haastattelukutsu tuntui hienolta, mutta samalla odotukset olivat varovaiset.

– Ajattelin, pääsenkö mihinkään, kun olen ollut vuoden ilman töitä. Minulla ei ollut mitään kokemusta.

Työhaastattelussa kysyttiin, miksi CV:ssä on valmistumisen jälkeen aukko. Hernits kertoi, ettei sopivia töitä ole ollut saatavilla. Haastattelu sujui hyvin, ja Hernits sai kuulla tulleensa valituksi.

Hän onnistui löytämään yksiön Etelä-Haagasta, josta on työpaikalle vain puolen tunnin kävelymatka. Töihinmeno jännitti, mutta työkaverit ottivat nuoren työntekijän avosylin vastaan ja koulun opit palasivat nopeasti mieleen.

Vajaan puolen vuoden työskentelyn jälkeen Hernitsistä tuntuu, että hän on kehittynyt ammatissaan. Hän on saanut lisää varmuutta ja oppinut tuntemaan asukkaat hyvin. Kun taloon tulee sijaisia, hän pystyy jo opastamaan heitä.

– Itsevarmuutta tarvitsisin vielä lisää, mutta se tulee varmaan pikkuhiljaa, Hernits pohtii.

Parasta työssä ovat asukkaat, joita Hernits kuvailee ihaniksi. He ovat hyväntuulisia ja kiittävät, kun ovat hoitoonsa tyytyväisiä.

Nyt uskallan haaveilla

Helsinki on osoittautunut viihtyisäksi asuinpaikaksi, jossa Hernits uskoo asuvansa myös tulevaisuudessa. Hän on saanut uusia kavereita, ja Virossa käyminenkin onnistuu nyt aiempaa helpommin.

Hernits on ajatellut tehdä töitä ainakin vuoden päivät ja pohtia sen jälkeen, lähteekö vielä opiskelemaan sairaanhoitajaksi tai hankkimaan lisäkoulutusta kuntoutuksen alalta.

Nykyisessä työssään hän haluaisi hankkia luvat vaativampaan lääkehoitoon. Työpaikalla on jo ollut puhetta, että se voisi onnistua tulevana talvena.

Vakituinen työpaikka merkitsee Hernitsille taloudellista turvaa ja mahdollistaa harrastusten pitkäjänteisen suunnittelun.

Avarakatseisuus kannattaa

Nuorisotakuu on lähihoitajan mielestä hyvä idea, mutta hän harmittelee sitä, ettei järjestelmä aina toimi. Hänestä ei esimerkiksi ole järkevää passittaa nuorta kouluun, jos ala ei kiinnosta tätä yhtään.

– Ehkä joku muu haluaisi sitä opiskelupaikkaa enemmän, hän huomauttaa.

Työnantajille hänelle on sellaisia terveisiä, että työnhaussa ei kannata tuijottaa pelkkää työkokemusta. Hän muistuttaa, että tekemällä oppii.

– On ahdistavaa, kun aina kysytään työkokemuksesta. Se rajoittaa hakemista tosi paljon. Tulee ympyrä, josta ei pääse mihinkään.

Omat kokemukset ovat saaneet Hernitsin vakuuttuneeksi siitä, että nuorten kannattaa pohtia työllistymismahdollisuuksiaan avoimin mielin.

– Jos omalla paikkakunnalla ei ole töitä, voi muualtakin hakea. Ei muutto välttämättä ole maailmanloppu.

Minna Kurvinen