Ranskan työnantajat sponsoroivat mielenosoituksia
Tv-kanavat innostuivat edustavista myyjätytöistä heiluttamassa kylttejään ja huutamassa rytmikkäästi: "Meillä on oikeus työhön!" Lehdissä julkaistiin työntekijöiden tunteikas kokosivun vetoomus yötyön puolesta.
Lopulta joku pani merkille, että mielenosoituskylteistä löytyi kosmetiikkaketjun logo.
– Meille oli alusta asti selvää, että yritys manipuloi työntekijöitä, sanoo ammattiliittojen keskusjärjestö CGT:n pääsihteeri Thierry Lepaon.
– Ketjun viestintäosasto suunnitteli operaation ja eräät oikeistopoliitikot valmensivat huolella valitut myyjät tv-haastatteluihin. Joukossa oli pari valemyyjääkin.
Kun sitten seuraavaksi remonttimarkettien villiä sunnuntaiaukioloa yritettiin rajoittaa, osoittivat sadat työntekijät mieltään ammattiliiton päämajan edessä teemalla "Kaikki yhdessä sunnuntaityön puolesta!" Pian marketketjun johto joutui kuitenkin myöntämään, että sen käyttämä viestintätoimisto oli suunnitellut koko mielenosoituksen iskulauseita myöten. Yritys maksoi banderollit, t-paidat, äänentoiston, kuljetukset ja ruokailut. Mielenosoittajille juoksi täysi palkka.
Punalakkiset pomot marssivat
Viimeisin ja vaikuttavin esimerkki työnantajapuolen sponsoroimista mielenosoituksista tapahtui laman runtelemassa Bretagnessa, jossa tuhannet "punalakit" ovat mellakoineet viikkokaupalla raskaan rekkaliikenteen ympäristömaksua vastaan. Yrittäjien synnyttämän liikkeen iskulauseissa ovat sekaisin kritiikki vasemmistohallituksen veropolitiikkaa vastaan, työttömien epätoivo, maakunnan autonomiahaaveet ja äärioikeiston ääntenkalastelu.
– Punalakit ovat työnantajien liike, joka ei aja palkansaajien asiaa, vaan ainoastaan käyttää heitä hyväkseen, sanoo CGT:n aluesihteeri Thierry Gourlay.
Bretagnen ay-väelle tilanne on synnyttänyt repeämisen uhan. Vaikka ylivoimainen enemmistö jäsenistöstä on marssinut liittojen virallisissa vastamielenosoituksissa, osa on lähtenyt punalakkien mukaan. Kommentteja tiedotusvälineille ovat antaneet lähes pelkästään punalakkien kärjessä marssivat kuljetus- ja karjatalousalan yritysten johtajat.
Thierryn Lepaonin mielestä heidän käytöksensä on hävytöntä.
– Siellä marssivat ne yritysjohtajat, jotka nauttivat yhteiskunnan tukia ja samalla härskisti ulkoistaneet toimintaansa ja sulkeneet tuotantolaitoksia. Nyt he ovat itkevinään itse irtisanomiensa ihmisten puolesta. Kaiken pahan syy on muka yksi ympäristömaksu.
Esko Riikonen, Pariisi
