Juha Kostiainen kirjoittaa Palkkatyöläisen kolumnissa lähiöistä ja niiden palveluista.
Puhtoinen lähiöni?
Huomattava osa meistä 1960-luvun lapsista on lähiöissä kasvaneita. Tampereen Peltolammilla oli kavereita, pelikenttiä, metsiä ja koulu sekä kaupat lähellä. Vuosikymmenten saatossa jotkin lähiöt ovat rapistuneet, muuttoliike on suuntautunut toisaalle, putkiremontit painavat päälle, energiatehokkuutta pitäisi parantaa, kaupan palvelut ovat kadonneet ja kunnat karsivat palveluverkkoaan. Mikä lääkkeeksi?
Muuttotappiokunnissa joudutaan vääjäämättä turvautumaan rakennuskannan purkamiseen ja valitsemaan tarkoin saneerattavat kohteet. Yhden kiinnostavan esimerkin onnistumisesta tarjoaa Raahen kaupungin omistama Kummatti, joka on yhdistänyt osittaisen purkamisen ja saneerauksen sekä ottanut käyttöön paikallista uusiutuvaa energiaa. Palveluiden säilyttämisen kannalta hyvä vaihtoehto voivat olla julkisen ja yksityisen sektorin yhteiskäyttöiset tilat. Kunnat voivat tuoda palvelukeskuksiin matalan kynnyksen edullisia palvelupisteitä kuten terveyskioskeja, kirjastoja ja muita lähipalveluita
Kasvavilla alueilla uusia mahdollisuuksia tarjoaa täydennysrakentaminen. Yksittäisten tonttien sijaan tarkasteluun kannattaa ottaa useampi kortteli, jolloin täydentäminen ja uudet pysäköintiratkaisut voidaan toteuttaa kokonaisuuden kannalta järkevästi. Monet kaupungit ovat halukkaita kaavoittamaan lisärakennusoikeutta ilman merkittävää kaavoituskorvausta. Rakennusoikeuden myyntituloilla voidaan rahoittaa korjauksia ja uudet asukkaat turvaavat palveluiden säilymisen sekä ehkä uusien syntymisenkin. Usean taloyhtiön kokonaisuus voi olla päätöksenteon kannalta vaikea, ja siksi ympäristöministeriö voisikin kehittää helposti hyödynnettävät toiminta- ja sopimusmallit. Kovin vähän täydentämisessä on vielä edetty.
Jos omat ideat eivät riitä, aina voi ottaa mallia Ruotsista. Kymmenen kilometrin päässä Tukholman keskustasta metrolinjan varrella sijaitsee sodan jälkeen rakennettu 8 500 asukkaan Hökarängen, joka on noussut kukoistukseen asukkaiden ja kaupungin omistaman vuokrataloyhtiön yhteistyöllä. Hyvin hoidettuja taloja ei niinkään ole tarvinnut kunnostaa, sen sijaan on keskitytty palveluiden kehittämiseen. Esimerkiksi pääkadun (kävelykatu!) kolmikerroksisten talojen alakertojen liiketilat ovat kaikki täynnä. On leipomo, ravintoloita, rautakauppa, koruliike, vaatekauppa, pyörien huolto ja monia muita. Kadonneet palvelut saatiin takaisin, kun Stockholmshem ryhtyi keskustelemaan kansalaisten kanssa mitä alueella tarvitaan. Sen jälkeen he miettivät itse, mitkä olisivat hyviä yrityksiä, nostivat liiketilojen vuokria – vain hyvillä yrityksillä on varaa olla tiloissa – ja ryhtyivät markkinointiin. Asukkaat ovat puolestaan ymmärtäneet käyttää laadukkaita palveluita.
Yhtä lääkettä ei varmaankaan ole, mutta pelkän korjauksen ja täydentämisen ohella täytyy keskittyä palveluiden kehittämiseen, ja se täytyy tehdä yhdessä asukkaiden kanssa.
Juha Kostiainen
Kirjoittaja on YIT Oyj:n kaupunkikehityksestä ja yhteistyösuhteista vastaava johtaja sekä Tampereen yliopiston kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti.