Juha Kostiainen kirjoittaa kolumnissaan jakamistaloudesta, joka vääjäämättä muuttaa maailmaa.
Pelisäännöt jakamistaloudelle
Jakamistalous on yksi viime vuosien eniten innostusta herättäneistä digitalisaation ja internetin mahdollistamista ilmiöistä. Toisessa ääripäässä ovat nopeasti kasvaneet liiketoiminnan muodot, jossa jaetaan vaikkapa asuntoja (esim. Airbnb) tai kyytejä (Uber).
Toisessa päässä ovat yhteisölliset muodot, jossa lainataan tavaroita, vaihdetaan työpanosta tai järjestetään yhdessä tapahtumia.
Jakamistalouteen liittyy monia hyviä piirteitä kuten erilaisten resurssien tehokkaampi hyödyntäminen, luonnonvarojen säästäminen, perinteisen talkootyön vahvistuminen, uudenlaisten yhteisöjen syntyminen ja osalle myös tulojen muodostuminen esimerkiksi asunnon vuokraamisen tai kuljetusten muodossa. Ilmiö on erityisen voimakas kaupungeissa, joissa tiheyden ja koon kasvaessa on yhä enemmän hyödynnettäviä resursseja ja hyödyntäjiä. Kaikki hyvin siis?
Kanadalainen freelancetuottaja Andrew Callaway kokeili kuukauden ajan työskentelyä jakamistalouden eri yritysten palveluksessa alan mekassa San Franciscossa. Uberin tarkastaja hyväksyi hänen uudehkon autonsa, koska pieni lommo etupäässä ei ollut matkustajan puolella, muuten se olisi herättänyt epäluottamusta. Ikäviä olivat tapaukset, joissa asiakkaat polttivat tupakkaa tai käyttäytyivät rasistisesti. Huomauttamisesta saattoi seurata käyttäjän huono arvio, ja jos arvio tippui alle 4,7 (asteikko 1-5), tuli potkut, vaikka työsuhdetta ei ollutkaan. Alkuvaiheen jälkeen myös kuskin saamat korvaukset laskivat. Hankalia olivat myös tehtävät pikaruokien kotitoimitusyrityksessä: jos salaattiannoksen kastike oli väärä, tilaaja kieltäytyi maksamasta. No jäihän kuljettajalle salaatti.
Jakamistalouden haasteet liittyvät nimenomaan kaupalliseen toimintaan. Kun tehdään talkoita, lainataan tavaroita tai järjestetään yhdessä tapahtumia, kaikki tietävät olevansa vapaaehtoistoiminnan piirissä. Sen sijaan kun ryhdytään myymään palveluita, monenlaiset vastuukysymykset nousevat esiin. Kun tekijät eivät ole todellisuudessa missään muodollisessa suhteessa palvelua välittävään yritykseen, kysymys on viime kädessä suorittajan ja palvelun ostajan suhteesta. Miten voin asiakkaana luottaa ammattitaitoon tai esimerkiksi siihen, että tarvittavat vakuutukset on otettu? Entä onko palveluntarjoaja ikään kuin ammatinharjoittaja ja maksaako hän veronsa, entä kertyykö hänelle työstä eläkettä?
Jakamistalouden kaltaiset ilmiöt haastavat perinteisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita ja muuttavat käsitystä palkkatyöstä. Jotta niiden monista hyviä ominaisuuksia voidaan täysimääräisesti hyödyntää, meidän pitää ratkaista muun muassa verotukseen liittyvät kysymykset. Pitää myös löytää tapoja yhdistää epätyypilliset työsuhteet ja sosiaaliturva sujuvasti – ehkäpä perustulo tarjoaa ratkaisun siihen? Vastuukysymysten pitää myös olla selviä kaikille osapuolille, eikä vapaamatkustajia voida hyväksyä, ei työntekijöiden eikä yritysten puolella.
Jakamistalous etenee joka tapauksessa ja sitä kannattaa aktiivisesti hyödyntää. Jakamistalous muuttaa maailmaa vääjäämättä, ja siksi sitä varten tarvitaan uusia pelisääntöjä. Erityinen arvo ei olekaan nykyisten toimintatapojen säilyttäminen. Sen sijaan erityinen arvo on säällisen toimeentulon ja kohtuullisten työnteon ehtojen turvaaminen jokaiselle.
Juha Kostiainen
Kirjoittaja on YIT:n kaupunkikehityksestä ja yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja sekä Tampereen yliopiston kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti.