Pätkätyöntekijöiden edunvalvonta ja nuorten järjestäytyminen SAK:n edustajakokouksen keskiöön
SAK:n 17. edustajakokouksen ohjelma-asiakirjassa &#;8221Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi” tarkastellaan palkansaajien asemaan tulevina vuosina vaikuttavia muutoksia ja ammattiyhdistysliikkeen vastauksia niiden asettamiin haasteisiin. Muutoksista keskeisimpiä ovat väestön ikääntymisestä johtuva sukupolvenvaihdos niin työelämässä kuin ammattiyhdistysliikkeessäkin sekä globalisaatio ja työelämän muutos. Asiakirjassa keskitytään neljään asiakokonaisuuteen: suomalaisen työn tulevaisuuteen, sopimusyhteiskunnan toimivuuteen sekä tasa-arvon ja osallisuuden edistämiseen.
Pätkätyöntekijöiden aseman parantamista jatkettava
Neljännes suomalaisista palkansaajista tekee ns. epätyypillistä työtä, joka voi olla määrä- tai osa-aikaista, määräaikaista osa-aikatyötä tai vuokratyötä. Näin määriteltynä epätyypilliset työsuhteet – ns. pätkätyöt – ovat lisääntynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kaikilla aloilla. Viimeisen viiden vuoden aikana myös epätyypillisten työsuhteiden kesto on pidentynyt. Vastentahtoisista pätkätöistä kärsivät erityisesti nuoret, naiset ja maahanmuuttajat.
Pätkätyössä työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat heikommat kuin vakituisessa työsuhteessa työskentelevien. Esimerkiksi määräaikaista työtä tekevät valikoituvat muita harvemmin työpaikan kehittämistoimenpiteisiin. Osa-aikaiset työntekijät puolestaan saavat vain harvoin haluamaansa tuntimäärää, ja joutuvat etsimään lisätunteja useammalta työpaikalta, sivutoimisena yrittäjänä ja harmaasta taloudesta.
Yksityisellä sektorilla on viime aikoina siirrytty määräaikaisista työsopimuksista yhä enemmän vuokratyöhön, koska vuokratyön käyttäminen on lainsäädännöllisesti helpompaa kuin oman määräaikaisen työvoiman. Varsinkin palvelualoilla vuokratyön käyttö on laajaa, mutta sen käyttö on kasvanut myös teollisuudessa. Uusi ilmiö on ulkomaisen vuokratyövoiman käyttö ja siihen liittyvät väärinkäytökset.
Työntekijälle pätkätyösuhde on monin tavoin ongelmallinen. On yleistä, että pätkätyöntekijät eivät uskalla vaatia oikeuksiaan, tai he ovat epätietoisia oikeuksistaan. Pätkätyöntekijöillä ei myöskään aina ole mahdollisuutta käyttää oikeuksiaan. Esimerkiksi erilaisten vapaiden pitäminen voi olla hankalaa tai taloudellisesti mahdotonta, koska uudesta työstä ole tietoa. Epävarmuus työsuhteen jatkumisesta vaikuttaa monin tavoin työntekijän tulevaisuuden suunnitelmiin. Pätkätyöntekijät ovat usein ns. työssäkäyviä köyhiä, jotka eivät tule toimeen palkallaan.
Työelämässä on tilanteita, joissa työntekijä haluaa tehdä osa-aikatyötä tai hän haluaa tutustua erilaisiin töihin ja yrityksiin. Vakituisen työsuhteen on kuitenkin työsopimuslain mukaisesti oltava pääsääntö. Pätkätöitä ei saa teettää huonommin työsuhteen ehdoin kuin vastaavaa vakituista ja kokoaikaista työtä. SAK:n mukaan olisi varmistettava, että pätkätyöntekijöillä on samanlaiset mahdollisuudet esimerkiksi työterveyshuoltoon kuin vakituisilla kokoaikaisilla työntekijöillä sekä mahdollisuus osallistua työpaikkakoulutukseen ja muuhun vastaavaan yrityksen toimintaan. Luottamushenkilöiden on puolestaan saatava tiedot pätkätyöntekijöiden työsuhteen ehdoista.
Edustajakokousasiakirjassa esitetään, että pätkätöiden vähentämiseksi kehitetään malleja, joilla sesonkityöstä voidaan tehdä kokoaikaista ja vakituista, sekä tutki-taan mahdollisuutta niin sanottujen työpoolien käyttöön. Työpoolissa työntekijällä on vakituinen työsuhde, jossa hän on eri aikoina töissä eri paikoissa. Työlainsäädäntöä on tarkistettava siten, että niin sanottu takaisinottovelvollisuus koskee myös määräaikaisia työsuhteita. Myös työvoimatoimistojen työtä on kehitettävä niin, että työmarkkinat toimivat nykyistä paremmin ja työnantajat saavat nopeasti tarvitsemaansa työvoimaa työvoimatoimistojen välittämänä.
Asiakirjassa esitetään erityistä edunvalvontastrategiaa pätkätöiden aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi. Strategia sisältäisi toimenpiteitä mm. pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksi työ- ja virkaehtosopimuksissa, vuokratyövoiman käytön rajoittamisen, mahdollisuuden solmia vuokratyötä koskevia työ- ja virkaehtosopimuksia, työsuojelumääräysten ja työterveyshuollon laajentamisen koskemaan myös vuokratyötä sekä työsopimuslain täsmentämisen siten, että myös vuokratyössä toistaiseksi voimassa oleva työsopimus muodostuisi pääsäännöksi.
Kynnys ammattiliittoon liittymiselle entistä matalammaksi
Suomi on ammatillisen järjestäytymisen kärkimaita. Palkansaajista kolme neljästä kuuluu oman alansa ammattiliittoon. Tulevan edustajakokouskauden aikana suomalaisessa työelämässä ja ammattiyhdistysliikkeessä tapahtuu kuitenkin ennennäkemätön sukupolvenvaihdos. Suomalaisen työelämän suurin muutos tulevina vuosina liittyykin ikäpolvimurrokseen. Vastatakseen tähän haasteeseen SAK käynnistää tulevan edustajakokouskauden kestävän ja laajan liitojen työtä tukevan sukupolvenvaihdoshankkeen.
Selvitykset osoittavat, ettei nuorilla ole asenteellista vastarintaa ammattiliittoja tai ammatillista järjestäytymistä kohtaan. Toisaalta nuorilla ei ole tietoa ay-liikkeestä ja sen merkityksestä. Yksilöllistymiskehitykseen liittyy myös usko omaan pärjäämiseen. Liittyminen kollektiiviseen liikkeeseen yhteisten oikeuksien ajamiseksi ei ole samanlainen perusarvo ja itsestäänselvyys kuin aikaisemmin.
Sukupolvenvaihdoksen ja työelämän muutoksen seurauksena sisääntuloa SAK:laiseen ammattiyhdistysliikkeeseen on helpotettava. Tämä merkitsee mm. mahdollisuutta liittyä netin kautta ammattiliiton jäseneksi. On myös tärkeää var-mistaa, että mahdollisimman moni SAK:laisella alalla työskentelevä nuori tavoitetaan ja pystytään ohjaamaan oikean ammattiliiton jäseneksi. SAK ja jäsenliitot käynnistävät pikaisen selvitystyön sellaisen yhteistyömallin rakentamiseksi, jolla työelämään tulevien nuorten ja pätkätyöläisten kynnystä liittyä ammattiyhdistysliikkeeseen madalletaan.
Solidaarinen palkkapolitiikka lähtökohtana
SAK:n edunvalvonnan keskeisenä tavoitteena on palkka- ja tuloerojen kaventaminen yhteiskunnassa sekä palkansaajien ostovoiman parantaminen ja palkansaajien keskinäisen oikeudenmukaisuuden edistäminen. Ostovoiman lisäksi sopimus-politiikassa on huomioitava talouden vakaus ja ennustettavuus sekä työllisyyden ja työllistymisen edellytysten parantaminen.
Solidaarisen palkkapolitiikan tavoitteena on tasata palkansaajien välisiä palkka- ja toimeentuloeroja. Kaikkien palkansaajien palkkojen ostovoiman takaava yleiskorotus ja muut tasa-arvoa edistävät palkanmuodostuksen osat ovat SAK:n palkkapolitiikassa myös jatkossa keskeisiä. SAK varautuu tulevaisuudessa erilaisiin sopimuspoliittisiin vaihtoehtoihin, mutta pitää ensisijaisena edelleen tulopoliittisia kokonaisratkaisuja.
Liittoerien ja niistä johdettujen paikallisten erien merkitys saattaa tulevaisuudessa korostua palkkaratkaisuissa, mikäli yhteinen näkemys ja tahtotila tuottavuutta ja tasa-arvoa edistävästä palkkamallista löytyy. Paikallisten neuvotteluedellytysten parantaminen on tärkeä hanke, johon työnantajien on sitouduttava nykyistä paremmin. SAK:n tavoitteena on, että tulos- ja voittopalkkiojärjestelmien käyttöönoton pelisäännöistä sovitaan yhdessä henkilöstön kanssa.
Valmiussuunnitelmat yritysten kriisitilanteisiin
Ay-liikkeen tavoitteena on turvattu työsuhde ja työsuhteiden jatkumista koskevien muutosten ennakoiminen ja ehkäiseminen sekä lomauttamisten ja irtisanomisten työntekijöille aiheuttamien vaikutusten minimoiminen. Työntekijöiden on myös voitava osallistua nykyistä tasavertaisempina neuvottelukumppaneina yritysten toimintaan muutostilanteissa.
Tuotannon siirtäminen maan rajojen ulkopuolelle joko kokonaan tai osittain tulee työntekijöille nykyään usein yllätyksenä. Edustajakokouksen asiakirjassa esitetäänkin, että alueilla, joilla yhden yrityksen tai tuotantolaitoksen toiminnalla on huomattava vaikutus koko seudun työllisyyteen, elinkeinorakenteeseen ja kuntien verotuloihin, on laadittava valmiussuunnitelmat siltä varalta, että tuotanto lopetetaan tai sitä olennaisesti supistetaan.
Rakennemuutoksiin varautuminen edellyttää valmiuksia, panostuksia ja aitoa yhteistyötä sekä yritykseltä itseltään, alueen kunnilta että valtion viranomaisilta. Myös ay-liikkeen on voitava osallistua suunnitelmien laadintaan ja niiden toimeenpa-noon. Suunnitelmilla ja niiden toteutuksella on pehmennettävä muutosten aiheuttamia vaurioita, luotava edellytyksiä henkilöstön uudelleentyöllistymiselle sekä synnytettävä alueelle korvaavaa yritystoimintaa.
Valmiussuunnitelmien laatimisesta on sovittava lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa. Suunnitelmien on oltava alueellisesti oikein mitoitettuja ja ne on tehtävä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen, paikallisviranomaisten, työterveyshuollon sekä valtion kanssa. Suunnitelmassa on otettava huomioon myös töihin jäävien osalta se, miten työpaikan työilmapiiristä huolehditaan lomautusten ja irtisanomisten jälkeen.
Paikallinen sopiminen edellyttää luottamusmiesjärjestelmän vahvistamista
Työpaikoilla harjoitettava paikallinen yhteistyö ja sopiminen on keskeinen väline hallita työelämän muutosta. SAK:n mielestä työpaikkakohtaista neuvottelu- ja sopimismenettelyä on aktiivisesti laajennettava ja syvennettävä työn sisältöjen ja työolojen kehittämiseen, työn organisointiin, uuden tekniikan käyttöönottoon ja sen henkilöstövaikutuksiin, työvoiman käyttötapoihin, tasa-arvo- ja ympäristökysymyksiin sekä työntekijöiden tarpeet huomioon ottaviin työaikajoustoihin. Työehtosopimusten määräyksistä toisinsopimista tulee sen sijaan laajentaa vain harkiten.
Aito paikallinen yhteistyö ja sopiminen edellyttää selkeitä osapuolia työpaikalle. Tasavertaisuuden edistämiseksi paikallista sopimista on kehitettävä siten, että työntekijäpuolen neuvotteluasemaa neuvottelutilanteissa ja sopimusten tulkinnassa vahvistetaan. Tämä edellyttää henkilöstön edustajien aseman ja toimintaedellytysten parantamista. Luottamusmiesjärjestelmän toimivuus on taattava kaikilla työpaikoilla. Kun paikallisessa sopimisessa on kysymys koko yritystä, työosastoa tai suurempaa työryhmää koskevasta asiasta, on sopimisen edellytykseksi asetettava, että sopijaosapuolena on ammattiosaston valitsema tai muuten asianmukaisesti valittu luottamusmies.
Pieniltä työpaikoilta luottamusmiehet usein puuttuvat. Tämä lisää eriarvoisuutta ja oikeusturvaongelmia sekä aiheuttaa tarpeettomia ristiriitoja. Jotta paikallisen sopimisen edellytyksiä voidaan kehittää, täytyy luottamusmiesjärjestelmää yhdessä liittojen kanssa vahvistaa ja laajentaa. SAK käynnistää edustajakokouskaudella jäsenliittojensa kanssa toimenpideohjelman kattavan luottamusmiesverkoston rakentamiseksi pienille työpaikoille.
Työpaikoille osaamisvaltuutettuja
Työelämän rakennemuutos merkitsee työntekijöille työsuhteiden pätkittymistä, vaatimustason kasvua työssä ja epävarmuuden lisääntymistä. Toisaalta työntekijät ovat aiempaa koulutetumpia ja valmiita kehittämään osaamistaan.
Osana kansallista aikuisten koulutason nostamiseen tähtäävää Noste-ohjelmaa SAK on toteuttanut yhdessä liittojensa kansa Osaava pärjää –hankkeen. Sen yhteydessä työpaikoille on koulutettu pätevyysluotseja, joiden tehtävänä on kannus-taa työntekijöitä hakeutumaan ammattitaitoa kohottavaan koulutukseen, tiedottaa koulutusmahdollisuuksista sekä kehittää työelämän ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä. Pätevyysluotsit ovat kannustaneet työnantajia käyttämään Noste-ohjelman mahdollisuuksia ja pitäneet yhteyttä koulutusta järjestäviin oppilaitoksiin sekä paikallisiin ay-organisaatioihin.
Pätevyysluotsien toiminnasta saadut kokemukset ovat olleet myönteisiä. Pulmana on kuitenkin, että pätevyysluotseilla ei ole muodollista, työehtosopimuksen turvaamaa asemaa ja siten työnantajan tunnustamaa roolia. Tämän epäkohdan kor-jaamiseksi SAK valmistelee edustajakokouskaudella yhteistyössä jäsenliittojen kanssa esityksen osaamisvaltuutettujen valitsemisesta työpaikoille sekä heidän asemansa tunnustamisesta työehtosopimuksissa.
Suomen mallilla tuloksia
Edustajakokouksen ohjelma-asiakirjan punaisena lankana on ajatus siitä, että suomalaisen työn on toimintaympäristössä tapahtuvista muutoksista huolimatta pärjättävä myös tulevaisuuden maailmassa. Ammattiyhdistysliikkeen haasteena on omalta osaltaan pitää tästä huolta. Suomalainen työmarkkinamalli on osoittanut toimivuutensa hyvinkin erilaisissa tilanteissa. Sopimusyhteiskunta on tulevaisuudessakin Suomen ja suomalaisten palkansaajien vahvuus. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmää on kuitenkin kehitettävä ennakoimaan nykyistä paremmin työelämän muutoksia.
Suomalaisen sopimusyhteiskunnan perusideana on yhteensovittaa ja toteuttaa työmarkkinaosapuolten ja poliittisten päättäjien talous-, työmarkkina-, työelämä- ja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Yhdistävänä tavoitteena on myös Suomen menestyminen globaalikilpailussa. Yksi keskeinen keino yhdistää jäsenistön edunvalvonnalliset tavoitteet ja Suomen menestyminen on pitkäjänteinen tulopolitiikka – Suomen malli.
Sopimusyhteiskunnan toinen keskeinen toimintatapa on kolmikantayhteistyö työlainsäädäntöä ja palkkaperusteista sosiaaliturvaa koskevien uudistusten valmistelussa. Tulokset ovat olleet merkittäviä. Kolmikantainen asioiden valmistelu on ulottunut myös monille muille yhteiskuntaa ja työelämää koskeville alueille, kuten koulutukseen ja työvoimapolitiikkaan.
Jatkossakin on tärkeää sovittaa yhteen talous-, työmarkkina- ja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita talous- ja tuloratkaisuilla mutta myös tilanteissa, joissa päädytään liittotason sopimusratkaisuihin ilman keskusjärjestötason sopimuksia. SAK toimii aktiivisesti sen puolesta, että kolmikantainen valmistelutyö toteutuu jatkossakin erityisesti työlakeja ja palkkaperusteista sosiaaliturvaa uudistettaessa.
Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirja (pdf)