Kari Kälviä.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan
”Vielä viime vuoden puolella toimiessani pääluottamusmiehenä ja teatteritekniikan konsulttina Helsingin kaupungilla tulee mieleeni pitkällinen ”vääntö”, joka liittyy työsuojeluun ja josta löytyy hyvinkin perusteita nykyiselle työlleni esimiesten ja asiantuntijoiden työsuojeluvaltuutettuna ja esimiesten opastajana.
Tapaus sai alkunsa, kun havahduin tuolloin juuri peruskorjatun Kanneltalon salin näyttämön puutteisiin. Uuden näyttämön irrotettavat takakaiteet oli virheellisesti suunniteltu näyttämöalueelle. Ne söivät kymmenen prosenttia tuiki tarpeellisesta ja muutoinkin pienestä tilasta. Tämän vuoksi työntekijät eivät suostuneet käyttämään kaiteita taiteellisista syistä.
Työsuojeluvaltuutettu toi ongelman esille, mutta työnantaja piti kaiteita tarpeettomina ja neuvoi työntekijöitä muun muassa ohjeistamaan esiintyjiä, että välttävät näyttämön takaosaa, jotta kaiteita ei tarvitsisi käyttää.
Konsulttina pyysin omavaltaisesti tarjouksen uusista, toimivampaan paikkaan sijoitetuista kaiteista ja hintakin oli vaivaiset pari tonnia.
Lopulta reilun puolentoistavuoden työsuojeluvaltuutetun painostuksen ja useiden rautalangasta taivutettujen mallien jälkeen työnantaja ymmärsi vastuunsa ja kaiteet tilattiin ja asennettiin ja niiden käyttö ohjeistettiin uudelleen. Ongelma ei ollut yksin työnjohdon vaan myös työntekijöiden, jotka eivät ymmärtäneet omaa ennalta ehkäisevää rooliaan osana työsuojelua.”
Aino Pietarinen