Palkankorotuksia ei osteta pois veronkevennyksillä (30.4.1999)

– Vuosina l995 ja l997 tehdyt kattavat työmarkkinaratkaisut ovat olleet ennen muuta työllisyyttä ja palkansaajien ostovoiman kasvua turvaavia sopimuksia. Niiden merkitys talouskriisistä selviytymiselle on laajasti tunnustettu. Voimassa oleva sopimus tulee merkitsemään paranevan työllisyyden ohella myös sitä, että palkansaajien ostovoima nousee lähes 4 prosenttia molempina sopimusvuosina. Työmarkkinaratkaisuille asetetut päätavoitteet ovat näin toteutumassa varsin hyvin ja edellytykset myös EMU-olosuhteisiin sopeutumiselle on varmistettu, totesi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen Hämeenlinnan ja Riihimäen vappujuhlissa lauantaina.

– Seuraavan työmarkkinaratkaisun neuvottelut ajoittuvat tämän vuoden syksylle. Tulevan sopimusratkaisun muodosta ja sisältöaineksista on mahdotonta vielä lausua mitään varmaa linjaa. Näin siksi, että vielä ei ole käyty ay-liikkeen riittävää sisäistä keskustelua siitä, millaisen perussuunnan seuraavalla kierroksella omaksumme. Työnantajapuoli tuntuu toistavan kantanaan, ettei mitään laadullisia työelämää tai neuvottelusuhteita parantavia uudistuksia haluta ottaa neuvottelupöytään.

– Viime tulosopimuksessa tehtäväksi sovittujen, työelämän laatua parantavien selvitystöiden pohjalta on näillä näkymin syntymässä huolestuttavan vähän todellisia ratkaisuja. Jos näin kävisi heikentäisi tämä yhteisten ratkaisujen uskottavuutta.

– Varoittaisin erityisesti työnantajia toistamasta viikoittain vaatimuksiaan työtaisteluoikeuden rajoittamisesta tai pakkosovittelujärjestelmän suuntaan johtavista esityksistä. Tällaisten esitysten jatkuva tyrkyttäminen johtaa vain siihen, että vähäisetkin edellytykset työllisyyttä tukevan ja kattavan työmarkkinaratkaisun aikaansaamiseksi on hukattu. Hallitusohjelmassakaan ei ole mitään mainintoja, jotka antaisivat pohjaa tällaiselle työntekijöiden demokraattisten perusoikeuksien heikentämiselle. Suomessa on erittäin hyvin toimiva työriitojen sovittelujärjestelmä ja työtaistelujen määrä meillä on kansainvälisestikin katsoen pieni.

– Yhteiskunnallista ja työmarkkinailmastoa on vakavasti vahingoittanut se, että maltillisten työllisyystupojen aikana maltti ei olekaan koskettanut kaikkia. Optioita on jaettu löysin perustein ja tavalla, joka loukkaa monen palkansaajan oikeudenmukaisuuskäsitystä. Näin siksi, että vain osaa tuloksentekijöistä palkitaan – ei kaikkia. Toinen ilmapiiriä vahingoittava ilmiö on ollut, että sijoittajien ja pikavoittoja tavoittelevien edut menevät henkilöstön työsuhdeturvan ja aseman edelle. Näistä seuraa syksyn työmarkkinaratkaisuihin valmistauduttaessa ns. takapotkuilmiö, joka herkästi nostattaa suurempia palkkapaineita kuin vakaan talouden ja työllisyyden suotuisan kehityksen kannalta olisi suotavaa.

– Uuden työmarkkinakierroksen alta olisikin raivattava asioita, jotka puhdistaisivat ilmapiiriä. Yksi tällainen on työmarkkinajärjestöjen yhteisten pelisääntöjen aikaansaaminen tulokseen perustuvien palkkausjärjestelmien käyttöönotosta työpaikoilla.

– Vaikka nyt ei olekaan edellytyksiä arvioida uuden työmarkkinaratkaisun muotoa ja sisältöä on eräs asia sanottava selvästi: Toimitusjohtaja Johannes Koroma: Sellaista työmarkkinaratkaisua – olipa se liittokohtainen tai laaja keskitetty – ei voida tehdä, jossa veronkevennyksillä ostetaan pois palkankorotusten tarve. Toki palkkaratkaisu ja palkkaverotuksen keventäminen yhdistettynä matalan inflaation varmistamiseen on järkevä. Nykyisessä suhdannetilanteessa on perustelua, että palkkaratkaisun osuus ostovoiman kartuttamisessa on veronkevennyksiä suurempi. On parempi, että valtiokin kerää budjettiinsa puskuria pahempien päivien varalle, eikä kaikkea jaeta veronkevennyksinä. Yhteiskunnallisista palveluista ja sosiaaliturvasta on kannettava huolta myös 2000-luvulla.

Ihalainen otti puheessaan kantaa myös ikääntyvien työssä jaksamiseen ja ikääntyvien työttömien toimeentuloon.

– Nyt tarvitaan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kolmikantaisesti valmisteltava toimenpideesitys teemalla: ikäihmisilläkin on oikeus olla työelämässä omien voimiensa mukaisesti. Tällaisessa kokonaispaketissa tulee ratkaista se, mitä uusia koulutuksellisia, työkykyyn ja työssä jaksamiseen liittyviä sekä ikääntyneiden irtisanomisturvan parantamiseen tähtääviä toimia pitää tehdä iäkkäämpien ihmisten työelämässä pysymiseksi. Myös työnantajien vastuuta tässä asiassa tulee lisätä. Työnantajille on nykyisin liian houkuttelevaa – mm. työttömyyseläkkeen kustannusvastuista johtuen – työntää ihmisiä putkeen. Ellei tähän puututa ei työnantajille synny innostusta kehittää koulutusta, työkykyä ja mm. osa-aikatyön ja osa-aikaeläkkeen yhdistelmää. Nyt on aika siirtyä iäkkäämpien ihmisten syyllistämisestä konkreettisiin toimiin inhimillisten ratkaisujen saamiseksi siten, että samalla saadaan keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää nostettua 59 vuodesta ylöspäin.