Pakko tehdä jotain

– Jotta ammattiosastojen perustehtävä toteutuisi, niiden pitäisi olla huomattavasti aktiivisempia edunvalvonnassa, järjestämisessä ja jäsenhankinassa. Hallintoon ja vapaa-ajan toimintaan menee yli puolet jäsenmaksupalautuksesta joka kolmannella ammattiosastolla. Tämä on liikaa, sanoo Aallosvirta.

Metallin viime liittokokous arvioi, että ammattiosastojen järjestöllinen tila pitää selvittää ja rakenteissa pyrkiä kohti suurempia ammattiosastoja. Viime vuonna liitto teki ammattiosastoille kyselyn, jonka tuloksista on käyty keskustelua tämän kevään aluekokouksissa. Väliraportti esitellään kevätvaltuustossa.

Huomio edunvalvontaan

Aallosvirran mukaan ammattiosastojen pitää aktivoitua edunvalvontatehtävässä. Hän listaa hyvän ammattiosaston tunnusmerkkejä: Ammattiosasto tuntee alueen työpaikat ja sillä on hyvät yhteydet niihin. Lisäksi ammattiosaston pitää panostaa jäsenhankintaan ja järjestämiseen sekä kouluttaa luottamushenkilöitä ja jäseniä.

Ihannetilanteessa ammattiosasto tukee työpaikkojen luottamushenkilöitä ja luottamushenkilöt ovat aktiivisesti mukana osaston toiminnassa.

– Nykyään puhutaan paljon verkostojen luomisen tärkeydestä, mutta helposti unohdetaan, että ammattiosasto on valmis luottamusmiesten verkosto. Se on yksi ammattiosaston keskeisistä tehtävistä. Ei tähän tarvitse luoda mitään uusia organisaatioita.

Ay-liikkeen kivijalka

Paikallinen toiminta on ammattiyhdistysliikkeen kivijalka. Järjestöpäällikkö Vesa Aallosvirta uskoo ammattiosastojen aktivoitumiseen ja muutoskykyyn. Muuten hänen mukaansa ay-liike marginalisoituu ja sen merkitys pienenee.

– Jos paikallistason toiminta murenee, murenee koko Metalliliitto. Ay-liike on kansanliike. Ei pidä unohtaa, että liitto olemme me – ei talo Hakaniementorin laidalla.

Silta osastosta työpaikoille

Ammattiosastojen olisi sääntöjen mukaan panostettava edunvalvontaan ja jäsenhankintaan. Kuitenkin vuosien varrella yhä useampi osasto on erkaantunut tästä perustehtävästä.

Aallosvirta arvioi, ettei asiaan ole yhtä syytä, vaan toiminta on hiljalleen rapautunut ja siihen on vaikuttanut muun muassa työpaikkarakenteen pirstoutuminen. Nyt yhden ison työpaikan ammattiosastoja on vähemmän ja usean pienen työpaikan jäsenistön kokoavia osastoja enemmän. Näin osastojen yhteydet työpaikkoihin ovat heikentyneet ja osasto on tavallaan kauempana jäsenestä.

– Nyt pitäisikin rakentaa uudelleen siltaa ammattiosastojen ja työpaikkojen välille. Ammattiosaston edunvalvonnan vahvistaminen tukee samalla luottamusmiehen tehtävän hoitoa työpaikoilla.

Suurempiin kokonaisuuksiin

Liittokokous linjasi, että osastot kattaisivat työssäkäyntialueen ja näin ne olisivat suurempia ja tehokkaampia kokonaisuuksia. Järjestöpäällikkö Aallosvirran mukaan jo tämän prosessin aikana on ollut useampia ammattiosastojen yhdistymisiä kuin vuosikymmeniin. Ammattiosastot ovat siis jo paneutuneet pohtimaan, millaisia muutoksia tarvitaan. Näin osastojen resurssit yhdistämällä voidaan tehostaa toimintaa tai vaikka palkata henkilökuntaa hoitamaan edunvalvontaa, järjestämistä ja jäsenhankintaa – niitä osaston perustehtäviä.

Aallosvirta ymmärtää myös muutoksen tuskan. Vaikka kuin ajatellaan osaston pitkiä perinteitä, niin tunnepuoli taistelee usein vastaan.

– Katoaako vaikutusvalta? Miten käy osaston mökille? Ja taustalla velloo vielä politiikkakin.

Toimintatavat ratkaisevat

Ammattiosastojen toiminnan tehostaminen ei lopulta ole kiinni resursseista vaan enemmänkin toimintatavoista. Liittokokouksen päätöksellä aloitettiin järjestämistoiminta, jonka tavoitteena on luoda vahvempia liittorakenteita työpaikoille, joissa niitä ei ole, ja lisätä aktiivisuutta niillä työpaikoilla, joissa perusrakenteet ovat jo olemassa.

– Järjestämisen perusideana on vahvistaa jäsenten osallistumista oman työpaikkansa edunvalvontaan.

Metalliliiton järjestämistoiminta on uusi tapa toimia, mutta samalla paluuta juurille.

Siinä mennään työpaikoille, avitetaan työpaikan ongelmien ratkaisemisessa. Sieltä löytyy halukas luottamusmieheksi ja jäseniäkin tulee, kun havaitaan, että yhdessä toimimalla voidaan saada asioita eteenpäin.

Etujen valvominen kiinnostaa

Järjestämistä on Aallosvirran mukaan tehty käytännössä vajaan vuoden ajan.

– Tämä vuosi näyttää, miten toiminta lähtee lentoon. Monta estettä on tieltä raivattu ja on pystytty rikkomaan myytti myös siitä, ettei ihmisistä enää kiinnosta yhdessä etujen valvominen.

– Kriittiset kohdat löytyvät järjestämistyössä vapaaehtoisten löytämisestä. Niitä ei viime vuonna saatu suunnitellusti. Tähän lääkkeeksi on tämän vuoden aikana rakennettu kolmen kuukauden järjestäjä valmennus- ja harjoittelukoulutus. Järjestämistoimintahan on oivallinen väline sillanrakentamiseen ammattiosaston ja työpaikan toimijoiden välille.

Vuoden aikana järjestämistyö on kasvattanut luottamushenkilöiden määrää lähes sadalla ja jäsenmäärä kohdeyrityksissä on kasvanut lähes kahdella sadalla. Edunvalvonnan piiriin on ”nostettu” noin 600 työntekijää.

Aino Pietarinen